Jättipostaus

Pitkä postausväli kostautuu aina tässävaiheessa, nyt otan hyvän asennon ja alan laittamaan näppäimistön sauhuamaan! Viimeksi kertoilin laidunten rakentamisesta ja estevalmennuksesta... Nyt on aika tyhjä olo, sillä hevoset on jo yötäpäivää laitumella, pääsykokeet on ohi ja lomaan aikaa enää pari päivää. Jihuuu!

Kengittäjä kävi siis viimeviikolla. Se kengitti Vennin, Nallen ja Rommin sekä vuoli Pinnin kaviot. Varsa, joka nimettiin "Prinssiksi", käyttäytyi todella hienosti. Se ei tainnut purra kengittäjää kovin montaa kertaa, työkalut saivat kyllä vähän kyytiä, ne olivat kivoja leikkikaluja. Sitten tulikin jo nälkä ja vauva meni mamman tissille syömään. Pinni seisoi silti kiltisti, vaikka olikin aina yksi jalka ilmassa. Sen jälkeen meidän piti raspata Ressun hampaat (meillä on monitoimikengittäjä!), mutta Ressulla ei ollut suussa piikkejä. Päätimme sen jälkeen kokeilla, että mitä Rommi sanoisi. Eläinlääkäriä se vähän pelkää, mutta kengittäjään sillä on superhyvä luotto. Laitoin sille suunavaajan, Rommi ei seonnut vielä tässävaiheessa, niinkuin yleensä. Ensimmäinen takajaloilla kävely tapahtui, kun suu laitettiin sillä vehkeellä auki. Hetken oli taas neljä kavioo maassa, mutta sitten kun oli raspi suussa niin heti kynttilänä pystyyn. Rommi siis pelkää kyseistä toimenpidettä ja se on raspattu viimeksi 3 vuotta sitten, nyt tunsimme suussa hirvittäviä piikkejä. Saimme suurimmat pois pitkän taistelun jälkeen. Tosin se oli vaikeaa, kun jokaisesta raspinvedosta poni oli pystyssä. Piäisi pyytää lähiaikoina ell rauhoittamaan poni, että saamme hammaskaluston päivitettyä.

Pinni antoi kiltisti kengittäjän hoitaa hommansa, Prinssi-varsa repii Ressun loimea silläaikaa.

Keskiviikkona olin Heiskasen kouluvalmennuksessa Tavelassa. Oli ihan mielettömän kuuma ja menimme ulkokentällä, hiki virtasi ja vesipullolla kävin joka välikäynneillä. Olin ihan naatti koko tunnin, loppuakohden jaksoin enemmän ja pohkeenväistöt sujuivatkin täydellisesti. Tunnin jälkeen tallilla oli taas odottamassa lauma tyttöjä, joiden kanssa menimme "munaskabaa", joka sujui tähän malliin:

Emilia ja Venni näyttää mallia, kuinka ratsastetaan kananmuna lusikassa!

Sitten kuuluikin jo "pläts" ja oho. Nojuu... on meilläkin puuhat :)

Roosan TET-viikko loppui perjantaina, hän on ihan mielettömän ahkera tyttö. Päivittäisten karsinoiden siivousten ja hevosten laitumelle viemisen lisäksi hän teki paljon ekstrahommia. Mm. siivosi rehu- ja loimikaapit, pesi karsinoiden kalterit, siivosi ulkohuussin, tyhjensi kentän lantasaavit, ratsasti poneja, juoksutti Ressua, pesi kaikki nahkavarusteet, pesi kaikkien harjat, haravoi koko tallialueen, siivosi tarhat.. ym. Uskomaton likka, oli mahtava ylläri tulla aina töistä ja joka kerta yllättyä. Kiitos vielä Roosa! :)

Lauantaina lähdimme paikallisen ratsastuskoulun tallikisoihin Vennillä ja Nallella. Sara ratsasti Vennillä ristikkoluokan ja 50cm. Kaikki kolme Halkolan tyttöä meni Nallella, Tinja ristikon ja isommat 50cm. Kotiin tultiin neljän sijoituksen kanssa! Huippua tytöt!!!

ristikko:

1. Sara ja Venni
2. Tinja ja Nalle


50cm:

1. Marinka ja Nalle
4. Jenniina ja Nalle

Sara ja Venni 1.sija

Jenniina ja Nalle

Oli hauskaa, kun kisoissa kuuli kommentteja "ompa toi shettis tutun näkönen, se on niin söpö, oon ihan varmaan nähny sen jossain.. hei se on niistä videoista se Nalle!!!!" Julkkisponi... Lähdimme kisoista rips-raps-reippaasti tallille, jossa kiikutimme Nallen ja Vennin laitumelle ja toimme tullessamme Ressun ja Rommin. Vaihdoimme traikkuun niiden varusteet, heitimme ne koppiin ja lähdimme kohti Hämeenkyröä estevalmennukseen. Siellä meidän oli Ressun kanssa tarkoitus treenata viimeisiä kuvioita kuntoon ennen Ypäjän pääsykokeita. Rommi ja Marinka tulivat samaan valmennukseen ja pomppivat lähestulkoon samoja esteitä kuin mekin. Ihme pomppupallot :) Heillä valmennus meni hyvin, mutta Ressu oli jotenkin tahmea, jhtui varmaan ilmasta. Jäi hieman huono fiilis viimeisestä reenistä. Lopuksi käytimme pojat uimassa uittoaltaassa, Ressu ei meinannut uskaltautua, mutta saimme senkin lopulta veteen. Se oli aivan puhki tuon yhden uimaspurtin jälkeen! Se puuskutti enemmän kuin minkään treenin jälkeen. Rommillakin oli tekemistä tuossa suorituksessa, mutta sillä on kokemusta tuosta uinnista jo entuudestaan...

Sunnuntaina juoksutin Ressun ja pakkasin traikun valmiiksi. Maanantaina lähdimme äitini kanssa ajamaan kohti Ypäjää klo.16.30 ja olimme perillä kuuden jälkeen. Vietiin Ressu maneesitallin karsinaan ja käytiin kurssikeskuksella viemässä tavaroita huoneeseen, jossa yövyimme. Sitten menin laittaan Ressun kuntoon ja ratsastin sen viereisellä kentällä. Hevonen oli tosi hyvä, menin kevyesti kaikki askellajit läpi ja menin kouluradan kerran läpi, koska en ole sitä ikinä mennyt Ressulla (HeB K.N. Special 2009). Vein Ressun karsinaan ja annoimme sille iltaruuat. Meillä unohtui traikun avaimet kotiin, emmekä voineet irrottaa sitä auton perästä. Satulakaappia emme myöskään saaneet lukkoon eli piti tyhjentää kaikki tavarat sieltä autoon, voi kökkö!! Pikkuisen vaan ärsytti... Kello oli vähää vaille yhdeksän, kun pääsimme kylälle, tarkoituksena oli mennä syömään. Eiköhän Ypäjän ainut ruokapaikka mennyt kiinni yhdeksältä... No vakuutin äidille, että Emmin kanssa koluttiin koko Kanta-Häme läpi ja osaan kyllä liikkua lähikunnissa. Lähdimme siis ajamaan Jokioisiin, jonne osasin ajaa hienosti. Tosin en muistanut, että se on lähes yhtä kuollut kylä kuin Ypäjäkin ja lähdimme vielä pidemmälle, Forssaan. Kävimme Emmin kanssa siellä aina ABC:llä, mutta arvatkaa muistinko enää mistä sinne mentiin!! Pyörittiin Forssan keskustassa joku puoli tuntia traileri perässä, kunnes olin kolunnut koko keskustan läpi ja löysimme vihdoin perille. Söimme ja tankkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Ypäjää. Olimme perillä puoli 12 yöllä... :D Opetin äitille kameran käyttöä, että saan radat nauhalle ja me nauroimme ihan kuset housussa kaikelle. Onneksi nukahdimme pian, vaikka kuulimmekin kotopuolesta, että Venni leikkii hirven kanssa laitumella... (Taisi luulla sitä Ressuksi xD)

Aamulla heräsin auringonpaisteeseen klo.05:18. Surffailin kännykällä netissä ja nousin kuudelta ylös. Lähdin ruokkimaan Ressua tallille, se oli tyytyväisenä karsinassa. Sitten takaisin kurssikeskukselle ja menimme aamupalalle. En yleensä syö aamupalaa ja meinasin oksentaa, kun söin yhden leivän. Pelkäsin laattaavani radalla, kun tuli niin äklö olo! Sitten vedin kisakamppeet niskaan ja lähdimme kohti Opistohallin kahviota, jossa oli alkuinfo. Meitä oli 35 hakijaa, joista n.10-14 valitaan opiskelemaan kyseiselle linjalle... Ehkä menetin toivoni jo tässä vaiheessa ja lopetin jännittämisen. :D

Kaikki alkoi radan rakennuksella, minut passitettiin kouluradan rakennukseen Ypäjähalliin. Sen jälkeen menin juosten takaisin Opistohalliin kävelemään esterataa, jota puolet porukasta rakensivat. Se ei näyttänyt kokonaisuudessaan niin vaikealta kuin odotin. Ehdin juuri ja juuri radan loppuun, kun kello oli vartin yli 9. Minulla oli yläkerrassa haastattelu klo.9.20. Olin siellä muita kauemmin, rehtori ja opo kyselivät minulta tosi tarkasti kaikkea... Ehkä se oli hyvä juttu? Sitten ehdin katselemaan ensimmäisten esteradat, joku tippui viimeiselle okserille ja muutenkin tajusin, ettei aina voi onnistua. Jännitys katosi kokoajan enemmän ja enemmän. Lähdin laittamaan Ressua kuntoon koulukoetta varten, joka alkoi klo.11. Verkkasin yhteensä puolituntia, Ressu oli taas superhyvä! Radalla taas ite jäin matkustamaan, mutta meni ihan kivasti, Laukannostot unohdin valmistella ja ne tuli vähän viiveellä, mutta muuten hyvä suoritus. Koulutuomari kehui hirvittävästi Ressua, sen luonnetta ja liikkeitä.

Sitten ryytlaukkaa takaisin tallille Opistohallin luokse vaihtamaan satula ja muut vermeet estekoetta varten. Minulla oli tosi tiukka aikataulu, jouduin heti uudestaan selkään ja aloin verkkaamaan esteille kentällä. Maneesiin kutsuttiin taas meidän kolmen ryhmä ja siellä oli ohjattu verkka. Jätin loppupään verkkaesteitä hyppäämättä, koska tunsin Ressusta sen olevan tosi väsynyt. Lähdimme nimittäin ryhmämme ensimmäisenä. Radalla Kehveli oli taas vähän nuutunut, onneksi en vaihtanut koulukannuksia lyhyempiin niinkuin yleensä, sillä nyt oli vain pakko sinnitellä ja kannuksille oli käyttöä. Tässä rata:

Numerot vähän pieniä,toivottavasti saatte selvää!

1. Puomi pääty-ympyrällä viisi kertaa. Ressua sai potkia eteen jo tässävaiheessa!

2. Suoraan ykköseltä tuohon kavalettilinjalle, jossa väliä 12m ja siihen piti tulla 4 laukka-askelta. Me tulimme kolmella, kuten lähes kaikki. Ressu tuntui niin nahkealta ja väsyneeltä, ettei se olisi silloin onnistunut kokoamaan laukkaansa riittävästi.

3. Pysty 60cm pääty-ympyrällä, lähestyttiin suoraan kakkosen B-osalta. Piti olla tosi skarppina!

4. Ravilähestyminen punaiselle linjalle. Ristikon ja 70cm:n pystyn väliin yksi laukka-askel ja toiseen väliin ennen metrin okseria kaksi laukka-askelta. Välit pieniä ja isolla hevosella piti olla homma hanskassa siinä kohtaa!

5. Okseri 75cm, laukanvaihto. Onnistui hyvin!

6. Okseri 75cm, laukanvaihto.Onnisuti myös puhtaasti..

7. 70cm:n pysty vinosti, laukanvaihto

8. Sama pysty toiseensuuntaan vinosti, laukanvaihto

9. Puomin jälkeen 4 laukka-askelta ja 85cm:n pysty

10. ...taas 4 laukka-askelta ja okseri 100cm

Loppuun pysähdys ja suullinen itsearviointi. Hehkutin ihan innoissani tuomareille, että meni omasta mielestäni hyvin. He ehkä löysivät mijoona virhettä, mutta se ei minua haitannut.

Ja miettikää, muutaman estevalmennuksen treenillä me kaksi toheloa suoritimme radan puhtaasti!! Pari kertaa piti korjata laukka ravin kautta, mutta muuten meni ihan täydellisesti. Olen niin ylpeä Ressusta, kun se kiikutti mut jokaisen esteen yli näin tärkeässä kohtaa. Ja ihan vähän taputin itseänikin olalle, kun keräsin itseni huonon valmennuksen jälkeen ja ratsastin oikeassa kohtaa aika nappisuorituksen.

Sitten loppuverkka kentällä ja hymyssä suin pakkaamaan kamppeita kasaan :) Kävimme vielä lounaalla, kun se kuului päivän hintaan. Sitten lähdimme kotimatkalle. Ressu olisi halunnut jäädä Ypäjälle, kun meillä oli lastausongelmia. Yleensä se kävelee suoraan koppiin... Se kyllä näytti viihtyvän tuollaisissa puitteissa, karsinassa 24/7 ja kentät + maneesit käytössä. Maneesitallilla elämänsä elänyt hevonen, ihan selvästi!

Tänään Ressu oli hommannut itsellensä "silmän mustaksi", pahan näköinen haava silmäkulmassa...

Sara ja Venni tulossa laitumelta, itse olen ottanut kuvan Ressun selästä. KESÄ <3

Seuraavassa videossa näet livekuvaa lähes kaikesta, mistä tässä postauksessa kerroin. Eli kisoista Nallella ja Vennillä, valmennuksesta Hämeenkyrössä sekä Ypäjältä (maneesissa kuvatut). Palaillaan, ensiviikolla tiedossa kisoja sekä tallimme ensimmäinen ponileiri!

Huh hellettä! 8)

Ahersimme lauantaina laitumia! Meidän oli tarkoitus purkaa viimekesäiset laitumet tuolta takapelloilta ja siirtää ne tuohon tallin viereiselle pellolle. Tolpat ja langat olivat kuitenkin säilyneet lähes koskemattomina talven yli ja olisi ollut turhauttavaa alkaa purkamaan niitä, kun siellä oli jo aika paljon syötävää. Siispä vain parantelimme sitä ja veimme hepat sinne totuttelemaan pariksi tunniksi. Hepat olivat ensimmäistä kertaa samassa tilassa tällä kokoonpanolla. Ressu ei ole varmaan ikinä edes ollut laitumella, eikä kuulemma ikinä kenenkään kanssa samassa tarhassa. Se niin nauttii, täytyyhän sitä kilpaheppojenkin hevosina saada elää! Hevosten pito takapelloilla on rasittavaa ja erittäin epäkäytännöllistä. Sinne on matkaa tietä pitkin n.500m ja meidän talolta (missä on lähin vesipiste) n.300m. Neljän hevosen raahaus sinne totuttelemaan on jotain niin ärsyttävää, puhumattakaan vesien kanssa läträämisestä. No syökööt nyt ensin noi kaksi sarkaa tyhjiksi, saavat olla loppukesän sitten ihan tallin vieressä, luksusta!! Pinnille ja varsalle teimme tuohon tallin viereen oman pikkulaitumen, kävimme ostaan akkupaimenenkin, että vauva oppii heti pienestä pitäen lankojen tarkoituksen.... Kamalaaaa! Tällithän se siitä otti, ja moneen kertaan. Ei se ymmärtänyt, että mikä sitä lankaa vaivaa kun se tuollalailla häntä komentaa. Ennen tuota sähkölangat ovat olleet sen suurta herkkua, niitä on ollut kiva nakerrella pienillä hampailla.

Pinnin ja varsan laidun on tien toisella puolella, 10 metrin matka tallin ovelta. Tässä näkyy upouusi paimen ja hienosti asennetut tolpat. Siltakin saatiin paikalleen!

Sunnuntaina lähdimme Hämeenkyröön Annalle. Meillä oli sovittu sinne estevalmennus. Lähdimme tallilta yhden jälkeen. Matkalla haimme evästä ja Anna soitti, että voidaanko tuoda sille energiajuomaa. Heh, on mulla valmentaja! No mikäs siinä, jos meidän valmentaminen sellaista vaatii. Perillä olimme puoli kaksi, eli matkaa meni traikun kanssa yli tunti. Annan uusi tila on niin hieno, siellä on mahtava kenttä, estekalusto, hevosten uittoallas, treenirata ym! Tosin siellä on vielä vähän tekemistä, kun Anna osti paikan viimekesänä. Nyt oli juuri istutettu kentänlaidalle jotain rehuja ym, siitä tulee vielä huippuhieno paikka!! Menemme sinne kesällä useammaksi päiväksi. Tässä vähän kuvia sieltä:

Hevosten hiekkapohjainen uittoallas, tämän ja tarhojen ympärillä kiertää hiekkapohjainen treenirata (n.500m).

Treeniradan suoraa.

Estekenttä 40 x 60m, koulukenttä tulossa kuulemma myös!

Sitten valmennukseen! Se sujui tosi kivasti, harjoittelimme lisää sitä esterataa, mikä on edessä viikon päästä Ypäjän pääsykokeissa. Menimme viiden laukka-askeleen linjaa, lävistäjällä okseria sekä tankkaismme lisää sitä kavalettiharjoitusta, missä tulee saada neljä pientä laukka-askelta kavalettien väliin kaarevalla linjalla. Lopuksi kaikki esteet olivat 90cm:n korkuisia. Menemme loppuviikosta sinne uudestaan, silloin rakennamme koko radan ja harjoittelemme alusta loppuun asti. Marinka ja Rommikin tulevat mukaan treenaamaan. Tässä videolla näkyy pätkiä tuosta valmennuksesta (minulla päällä vaalea t-paita ja estekalusto on värikästä). Myös klippejä edellisestä valmennuksesta sekä kisoista.

Tänään Roosa aloitti TET-harjoittelunsa tallilla. Hän ratsasti Nallella ja Vennillä, molemmilla harjussa. Sitten hän vei hepat laitumelle ja siivosi tallilla. Ihan huippuihanaa, kun joku tekee ne hommat, mitä itse väännän iltaisin itkukurkussa pitkän työpäivän jälkeen - Ja tekee sen vieläpä hymyssä suin!! Huomenna Roosa ratsastaa taas Nallella ja käyttää hevosia laitumella. Kengittäjäkin tulee, se laittaa Vennin, Rommin ja Nallen kesäkenkään ja vuolee Pinnin kaviot. Voi kengittäjäparka, sen takapuolessa on aivan varmasti pienten naskalien kuvat sen suorituksen jälkeen. Vauva on aina hampaat kiinni hoitajan persuuksissa... :D


Kävimme äsken Marinkan kanssa ratsastamassa, olin Ressulla ja Martta Rommilla. Meidän piti mennä ratsastamaan montunpohjalle, mutta emme me siinä jaksaneet kauaa pyöriä. Laukkasimme harjun päälle ja ravailimme metsässä. Se siitä kouluratsastuksesta taas... Tässä hommassa ei oo mitään rotia, mutta ei kerrota valmentajille mitään ;)

Ainiin ja tänään lähti Hippokseen tieto meidän vauvasta ja nimeähän emme olleet päättäneet. Kirjoitin äkkiä kolme parasta ehdotusta ja painoin äkkiä "lähetä", nyt sitä ei voi enää muuttaa. Mulla alkoikin jo mennä hermot, kun kokoajan piti yrittää keksiä nimeä! Nimeksi tulee nyt siis Papinojan Pikku-Bimlis, lempinimiä saa ehdotella! Isän nimi on siis Bimlis Mc Moon eli "Piiperö" / "Piippis".

Helaloma

Ihana helaloma, neljän päivän viikonloppu!! Vielä ihanampi ensiviikko tiedossa, Roosa tulee tallille TET-iin. Harmittaa, kun olen itse töissä tuolloin, olisimme saaneet hommia tehtyä paremmin kaksin ja olisihan se ollut mukavampaakin, nyt Roosa joutuu olemaan tallilla yksin... Hauskaa, kun olen itse töissä avustajana siinä yläkoulussa, missä Roosa opiskelee, tosin Roosa varasi TET-paikan jo pari vuotta sitten eikä tällaisesta kuviosta ollut tietoakaan!

Sara ratsasti Vennin maanantaina ja tiistaina. Maanantaina he olivat Rommin ja Marinkan kanssa harjussa ja tiistaina "montun pohjalla". Montun pohja on harjun pohjalla suuri hiekka-alue, joka on ratsastuskäytössä ja se näkyy viimesyksynä kuvatussa tallin syysvideossakin.

Sara ja Venni meidän takapihalla

Itse menin harjuilemaan Ressun kanssa keskiviikkona. En ole maastoillut sillä pariin kuukauteen, koska se on niin ärsyttävää säpsyilyä koko homma. Alkumatkasta taas vähän jännitti, kun jouduimme menemään tätä meidän kylätietä sen yhden kilometrin verran, että pääsemme ison tien yli harjuun. Yllätyin, kun hevonen rentoutui täysin päästyään harjuun, vaikkei se ollut ikinä aiemmin ollut siellä. Ressu ymmärsi nauttia luonnon rauhasta ja tiesi, ettei siellä ole mitään pelottavaa. Sillä ei ole varmaan ikinä maatoiltu tuolla tavalla, se ei meinannut ymmärtää mäkien kiipeämistä ollenkaan. Aloitimme heti suoraan jyrkimmästä käyntimäestä, jolla on pituutta joku 200-300m ja se on oikeasti jyrkkä. Puolessa välissä mäkeä tulee pieni tasanne, mutta sitten on taas todella jyrkkä nousu. Ressu pysähtyi mäen alla selvästi kysyen, että olenko ihan hullu, eihän tuosta voi mennä.Vihdoinkin Kehveli ymmärsi jutun juonen ja suostui kokeilemaan. Se puuskutti kuin höyryveturi, surkea kunto! Arvatkaapa, kun tuli ensimmäisen alamäen vuoro... Eihän hevonen voi mennä kuin tasaisella maneesinpohjalla... taisi Ressun maailmankuva hieman avartua. Hetki siinä meni, kunnes heppakin ymmärsi jutun juonen ja sen jälkeen se oli ihan "jee jee". Ravailime harjun päällä hiekkapolkuja ja pysähdyimme katsomaan tuon käyntimäen yläpään viereiseltä näköalapaikalta maisemia Vesijärvelle.

Edellisestä kuvasta kun kääntää hieman katsetta vasemmalle, niin näyttää tältä.

Punaisen ympyrän kohdalta näkyy hieman tallimme kattoa. 

Pinkki ympyrä on edellämainittu montunpohja, jossa voi ratsastaa.

Sininen ympyrä on Tavela, jossa käymme maneesilla.

Tuolta montun pohjalta lähtee 4 eri "laukkamäkeä" tänne harjun päälle, josta nyt periaatteessa katsotte alas. Kaikki nousevat mäet ovat hiekkapohjaisia ja hieman eri tyylisiä. Tuolta oikealta lähtee kaksi mäkeä, toinen on sellainen, että alussa on jyrkkä kumpare, sitten loivaa mäkeä kaartuu oikealle ja laukkaa pääsee jatkamaan tämän näköalapaikan ohi harjun toiseen päähän asti eli yhteensä 1,5km. Tämän vieressä menevä mäki on lyhyempi ja jyrkempi, pohja on hieman huonompi isojen kivien takia.

Sitten tuolta vasemmalta lähtee tosi pitkä ja loiva nousu, jonka jälkeen kaartaa tiukasti vasemmalle ja sitten tulee tosi jyrkkä nousu n.50m. Tämä on turvallinen mäki laukata, kun monesti hepat ei jaksa laukata enää tuota viimeistä jyrkännettä niin lujaa, että hanskasta lähtisi. Toinen vasemmanpuolen mäistä on aluksi jyrkkä ja kaartuu vasemmalle, sitten tulee loppumäki loivaa / tasaista tietä.Näiden lisäksi on tuo tosi jyrkkä ja pitkä käyntimäki, joka menee tässä näköalapaikan ohi viistosti. Mäki lähtee nousemaan tuolta oikealta vasempaan tuota harjun rinnettä viistosti ylös.

"Apua taas tuollainen kuoppa!"

Tänään torstaina tallillamme oli kurssi, mukana oli viisi innokasta ponityttöä. Kurssipäivän aiheena "Oma poni". Vauhdikaaseen päivään mahtui paljon uutta tietoa, ponien hoitoa, ratsastusta sekä juoksutuksen opettelua. Saimme myös ihastella Rommin tyylinäytteitä irtohypytyksen parissa. Kaikki tallimme hepat (Nalle, Rommi, Ressu ja Venni) toimivat lastenponeina, mukana oli myös naapurin Piiperö-ori (varsan isä). Kaikki sujui hienosti ja tytöt näyttivät viihtyvän.

Sitten tulikin jo kiire omaan valmennukseen, joka alkoi klo.16.00 Tavelassa. Istuin ruokapöydässä vielä klo.15.30 juuri tallilta saapuneena, aivan rättiväsyneenä. Söin yhden leivän ja vaihdoin ratsastuskuteet niskaan ja lähdin juoksujalkaa takaisin tallille. Kävellen en enää ehtinyt maneesille, kun matkaan menee kävellessä n. 25 minuuttia kaikkine pelottavine käänteineen. Siispä pikaharjaus ja varustus, auto traikun eteen, polle koppiin ja hurautus parin kilsan päähän maneesille. Aikaa kului matkaan vain 5 minuuttia, pirun kätevää :D Ehdin siis hyvin tunnille, joka meni ihan hyvin. Väsy painoi lopussa sekä kuskilla että hevosella kuluneen kurssipäivän takia. Ressukin oli tosiaan mennyt jo yhden tunnin ja se oli selvästi vähän nuutunut lopputunnista.

Vauvalta terveisiä ;)

Ainiin, siitä on nyt kaksi vuotta, kun haimme tuon "osaamattoman ja kapisen näköisen" pikkuponin meille. Maailman ihanin poni, joka ei ikinä lähde meiltä!! 

♥ N A L L E ♥

Hupsistakeikkaa!

Voi nolaus mitä tuhelointia kisoissa. Alusta asti säätöä ja säätö loppui kuulutukseen "Susanne Hanweg ja Remember, suoritus hylätään satulasta suistumisen vuoksi"! Voi vihnerö, ja mua nauratti. En kehdannut nauraa kuin pääni sisällä, ettei kukaan näe.

Saavuttiin kisapaikalle (mukamas) ajoissa. Kello oli jotain 11.20, minun luokkani oli tarkoitus alkaa klo.11.50. Kisat olivat kuitenkin etuajassa ja valmentajani Anna huikkasi mulle, että pitäisi olla jo kävelemässä rataa, kun minä vasta parkkeerasin traikkua paikalleen. Äitini juoksi maksaan lähtömaksua ja minä sinkosin juosten tutustumaan rataan. Äitini oli ottanut auton hanskalokerosta Rommin rokotustodistuksen, voi tompelo! Mahto siellä kansliassa tätejä naurattaa. Kävelin pikaisesti radan ja kertasin sen vielä mielessäni. Sitten polle pois kopista ja selkään. Onneksi olin varustanut sen jo kotona.

Verkassa Anna oli neuvomassa, ihanaa!! Verkassa oli aivan järjettömän surkea pohja (kuravelliä) ja meillä oli kauhea kiire.Verkkaan mennessäni ennen minua oli enää 7 ratsukkoa eli aikaa oli tosi vähän. Verkka sujui todella hyvin olosuhteisiin nähden.

Radalle lähtiessäni Ressu kyttäsi yleisön puolella ollutta valkoista lankkua ja lähestyminen ekalle esteelle oli jo hieman mutkittelevaa. Ensimäinen ja toinen este sujuivat hyvin. Kakkosen jälkeen tuli ensimmäinen ongelma, ystävämme laukanvaihto. Ressulla oli väärä laukka ja se piti saada vaihdettua. En meinannut saada Ressua raville, sen mielestä on kiva vetää väärää laukkaa, mutta itse olen asiasta eri mieltä. Ehdin juuri ja juuri nostaa vielä uuden laukan ennen kolmosta, joka meni hyvin, samoin nelonen ja vitonen. Taas laukanvaihto-ongelmia ennen kutosta, joka oli sarja. Taisimme tulla siihen lopulta väärässä laukassa, mutta siitä selvisimme aika hyvin. Laukkaa olisi saanut olla siinä hieman enemmän, kun väli jäi aika pitkäksi. Sitten loppuhuipennus lähestyi. Seiska oli okseri lävistäjällä, jonka jälkeen heti kaarevasti kohti viimeistä estettä. Seiskan hyppy vähän epäonnistui omalta osaltani, kun en päässyt hyppyyn mukaan. Horjahdin kaulalle ja katse oli jossain aivan muualla kuin seuraavalla esteellä. En ehtinyt enää kääntää esteelle, mutta toimin tyhmästi kun edes yritin... Voin vaan kiittää hevosta, ettei se hypännyt sitä niin vinosti. Se kiltisti pysähtyi esteen eteen, selvästi kertoen minulle, että "rakas kuski ei tuosta voi hypätä". Vaan mitä teen minä - horjahdan kaulalle ja hevosen jo kiltisti seistessä tipun jaloilteni alas. Hihii :D

Siinä piti sitten hetki keräillä rohkeutta, että uskalsi tepastela valmentajan luokse kentänlaidalle kuulemaan tuomio. Radalla viipottaessani kuulin välillä tiukkoja huutoja hänen suusta. Kääk... Aloitin vaan pyytämällä anteeksi ja lupasin opetella ratsastamaan ja kerroin tietäväni, että noin helposti ei saa tippua ym.. Anna katsoi minua ivallisesti ja nauroi. Totesi vain, että taisin vähän jäätyä radalla. Ehkäpä se siitä lähtee sujumaan.

Mulla olis tavoitteena esteillä oppia ratsastamaan esteille askeleet hyvin. Sitten haluaisin vielä päästä paremmin hyppyihin mukaan ja säilyttää esteen päällä tasapainon paremmin. Minulla on paino liikaa vasemmalla jalustimella ja siksi Ressu laskeutuu aina vasemmassa laukassa alas. Eli tekemistä riittää, pitäisi ensin saada näistä koottua palapeli ehjäksi.

Tallilla menee muuten ihan kivasti. Olen taas ollut aika pahalla tuulella lähipäivinä... Anteeksi vaan kaikille jotka sen ovat huomanneet. =D Nyt on sapettanut taas niin moni asia, tuntuu välillä niin toivottomalta. Venni ei pysy missään aitauksessa, nyt se joutuu seisomaan tuolla kuratarhassa, koska ei pysy muualla. Onneksi pysyy edes siellä!! Ressukin on alkanut nojailemaan putkia ihan vänkyröiksi ja siltäkin on hitsaukset pettäneet parista kohtaa. Lisäksi tallitytöt on välillä rasittavia, kanat ärsyttäviä, tallipupu täysin idiootti ja kissakin kantaa kilotolkulla vesirottia satulahuoneeseen. Sieltä löytyy siis välillä häntää, toisinaan taas aivonpalasia. Eikä ole kehumista paljon muussakaan touhussa, Vennillä ollut jalassa imppari jo toista viikkoa. Sille olen nyt piikitellyt lääkettä lihakseen joka ilta. Lääkeruiskun käytettyjä piikkejä löytyy joka taskusta, joku luulee mua kohta huumehörhöksi. Onneksi Vennin jalka tuntuu tämän toisen antibioottikuurin myötä jo parantuneen.

Esteitä

Nyt olemme päässeet yli koulutuomarien nipotuksista ja masentavista kommenteista! Oli aika hieman vaihtaa lajia. Okei, syy oli vähän parempi kuin koulutuuppaamiseen kyllästyminen. Postiluukkuun kolahti pari päivää sitten kirje Ypäjältä. Pienet ilon kiljahdukset pääsi, kun löysin kuoresta kutsun pääsykokeisiin! Tarkemmin papereihin perehdyttyäni lähestulkoon itkin... Esterata näytti kinkkiseltä, emmekä ole ehtineet esteitä treenata vielä yhtään! Aikaakin vain 3 viikkoa.. aaaapuuuaa!

Ei muuta kuin treenaamaan. Tänään olimme Pohtiksella Annan estevalmennuksessa. Onneksi otin ratapiirrustuksen mukaan ja aloimme heti harjoittelemaan radan kahta ensimmäistä osa-aluetta. Ensimmäinen oli kaksi kavalettia kaarevalla uralla, väliä12m. Aluksi se piti tulla kolmella normaalilla laukka-askeleella, mutta sitten aloimme treenaamaan laukan lyhentämistä, että saamme mahtumaan tuohon väliin 4 laukka-askelta, mitä radassa tuohon väliin vaaditaan. Se oli vaikeaa, mutta Ressu osasi homman hienosti!!

Seuraava harjoitus oli linja, johon lähestyttiin ravilla:

puomi - 60cm ristikko - yksi laukka-askel - 60cm pysty - kaksi laukka-askelta - 95cm okseri

Tehtävä kuulosti vähän pelottavalta, mutta se sujui aikas hienosti... Vaikka itse sanonkin :) Vihdoinkin hyppääminen tuntuu ihanalta, saa keskittyä omaan ratsastukseen ja nauttia esteiden yli liitämisestä. Aaaaah, voisin hehkuttaa vaikka kuinka kauan...!

Ylihuomenna estekisoihin, luokka 80cm. Mukavaa viikonloppua kaikille, palaillaan kisojen jälkeen :)

Ruusukevyöry

Viikko on taas kulunut edellisestä postauksesta. Mitä pidemmäksi postausväli pääsee, sitä vaikeampi on tarttua toimeen ja alkaa kirjoittamaan tänne. No tuleepahan muisteltua hyvin kaikkea mennyttä!

Viimekerralla kerroinkin teille, että viimeviikonloppu oli hyvin menestyksekäs Marinkan ja Rommin osalta, eikä Vennillä ja Nallellakaan huonommin mennyt. Ruusukevyöry ei ota loppuakseen ja yritänkin nyt muistella kuka on voittanut ja mitä!

Keskiviikkona lähdimme seuramme Keskiviikkokisoihin. Lähdimme sinne seuraavanlaisella kokoonpanolla:

Jenniina & Rommi - ristikko
Sara & Venni - ristikko
Marinka & Rommi - 50-60cm
Susku - Ressu -70cm

Kisoihin oli siis kuskattavana kolme pollea ja se nyt tuottaa omanlaisensa haasteen, kun traileriin mahtuu kerrallaan kaksi. Työpäiväni jälkeen meillä oli minuuttiaikataulu ja oli kiire saada hevosia kisapaikalle. Kaikki tämä vaiva oli sen arvoista, sillä jokainen tallimme ratsukko toi kotiin ruusukkeen puhtaasta radasta!!

Torstaina, perjantaina ja lauantaina palauteltiin ja valmistauduttiin sunnuntain koitoksiin. Meillä oli ihan perusmeininkiä kotitallilla; lapset ratsastelivat poneilla ja tallihommia paiskittiin tuttuun tapaan. Pikkuvauvakin pääsi ulkoilemaan päivittäin uuteen, turvalliseen tarhaan, jonka teimme alkuviikosta. 

Tänään sunnuntaina oli vuorossa koulukisat Pohtiolammella. Luokkana heC:2, jossa kilpailin Ressulla aikuismestaruudesta ja Marinka Rommilla harrastemestaruudesta. Rommi oli tahmea jo verkassa ja radalla vielä tahmeampi. Kaiken kruunasi kakka kesken radan (jonka aikana ei voinut ponin mielestä jatkaa suoritusta). Tuloksena junnuille tuli onnettomat 52%.... Rehveli taas oli tosi kivan tuntuinen, sen kanssa ei tarvitse jännittää mitään, mikä toisaalta ei oo kauheen hyvä juttu. Verkassa vaan ratsastelen ja nautin menosta, sitten kun sama meno jatkuu radalla, niin tulos näkyy arvostelupapereissa. Tänäänkn pakersimme radan läpi aika tasaisen varmasti, olisimme ehkä parempaankin pystynyt, mutta rento fiilis ja lämmin kevätaurinko taisi laiskottaa kuskia. Silti rata oli ehdottomasti paras mitä olemme yhdessä menneet, vaikka prosentit olivatkin surkeimmat. Saimme myös vain 52% ja se vähän latisti tunnelmaa. Tietty aluekilpailujen yhteydessä arvostelu on tiukempaa... Yllätykseksemme kuitenkin kävi näin:

Saimme aikuismestaruuspronssia, hah :D Nojuu mikäs siinä.... Ensiviikonloppuna jatkuu sitten esteillä, luokkana 80cm. Siihen asti adios!