Surua ja kisamenestystä

Tallilla on sujunut kaikki todella hyvin, lukuunottamatta viimeperjantain tapahtumia. Verneri-kanimme oli koko viikon hieman vaisu ja seurailimme sen tilaa. Torstaina huomasimme, että jotain on vialla ja ajattelimme viedä sen lääkäriin heti perjantaina. Menin perjantaiaamuna tallille ja kani röhjötti jalat leväällään kuin talja lattialla. Sillä oli aivan veto pois ja sen hengitys krohisi todella pahasti. Lähdimme heti viemään sitä lääkärille, joka sanoi tapauksen nähtyään, ettei uskalla antaa mitään ennustetta. Vaihtoehdoksi antoi lopetuksen tai hoitoyrityksen. No valitsimme tietysti jälkimmäisen, kun toivoa oli hitusen jäljellä.

Verneri sairasti meillä kotona koko päivän, se makasi vilttien sisässä lämpimässä pedissä. Juotimme sitä useasti ja laitoimme tulehtuneisiin silmiin silmätippoja. Tarkkailimme myös melko huonoa hengitystä ja parantelimme sen asentoa. Soitimme vielä iltapäivällä lääkäriin kysyäksemme, kuinka pian olon pitäisi lääkkeiden ansiosta parantua. Puhelun jälkeen menimme Vernerin luokse, äitini otti sen syliin vaihtaakseen sen asentoa. Laskettuaan kanin pedille, äitini totesi, että kani nukahti ikiuneen.

♥ R.I.P Verneri ♥

Olimme pikkuponien kanssa sunnuntaina Niihaman Drive-In kisoissa, jossa Jenniina starttasi Nallella ristikkoluokassa. Heillä ei mennyt ihan nappiin, sillä suorituksesta puuttui vauhtia ja rentoutta, jota heidän radoissaan yleensä näkee. Nalle meni niin hitaasti/nahkeasti, että rikkoi välillä raville ja tiputti yhden puominkin mennessään. Tuloksena siis 4vp... Ensimmäinen laatuaan, sillä Jensku ja Nalle ovat aina sijoittuneet tai menneet puhtaasti yhteiset ratansa! =)

Marinka meni Rommilla 50-60cm lämmittelyksi, sillä heidän tähtäimessä oli yhteinen ensimmäinen 70cm:n luokka! No tuo pienempi meni puhtaasti, vaikka ponilla oli hitusen liikaa innostusta eikä meinannut pysyä töppösissään. Ajan perusteella voittivat koko luokan... taas. Tuo 70cm:n luokka jännitti ihan hirveästi sekä ratsastajaa että minua. Ponilla oli vain yksi hyväksytty (puhdas) 70cm rata takana ja tällöin ratsastajana oli paljon kokeneempi tyttö. Marinkalla kisakokemusta ei ole niin paljoa ja mietin, että mitenköhän tässä tulee käymään! Radalla oli muutama tosi iso okseri, mm. sarjan A-osa, jonka jälkeen oli saatava pienet shettisaskeleet osumaan sarjaväliin, kun heti oli edessä iso pysty. Onneksi ilmotin heidät luokkaan hevosratsukkona, jotta Rommin askeleet osuu väleihin paremmin. Poneille tarkoitetut askeleet eivät toimi, esimerkkinä yhden laukka-askeleen sarja ponivälillä on mahdoton Rommille, sillä se ei pääse sitä yhdellä ja kaksi askelta ei mahdu sinne. Hevosväliin saa samassa tilanteessa mahtumaan ne kaksi laukka-askelta... Hyvin oltiin tämäkin ennakoitu, sillä sarjasta ei tullut yhtään virhepisteitä ja Marinka sai ratsastettua askeleet hyvin. Virhepisteitä ei tullut myöskään loppuradasta ja isotkin okserit hypättiin hienosti yli. Mahtavaa työtä junnut!

Radan jälkeen paikallinen ratsastuskoulun pitäjä tuli ihmettelemään ponia traikullemme ja yritti siinä vähän itselleen sitä havitella... Huonolla menestyksellä :))