Sivut

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Harvinaisen rauhallinen viikonloppu

Aivan mahtavaa! Minulla alkoi perjantaina kahden viikon loma ja tallilla on ollut nyt tosi rentoa menoa nämä muutamat päivät. Heti perjantaina Iida siivosi karsinat, vähänkö luksusta! Iida myös ratsasti Ressulla silläaikaa, kun laitoin iltaruokia valmiiksi. Lähdimme yhdessä viemään naapurin Piippis-ponia kotiin, Ressu sai pienen iltakävelyn samalla. Heitin Iidan kotiin vielä iltatallin jälkeen ja kotiin tullessani sattui pieni äksidentti. Näin meidän kotitiellä traktorin tulevan vastaan ja jäin yhteen isoon risteykseen autollani odottamaan, että se mahtuu ohi. Tiet ovat nyt tosi kapeita ja ojat syviä. Traktori ei hidastanut vauhtia ollenkaan ja yritin peruuttaa pois alta, mutta sitten oli vain pakko pysähtyä kun huomasin, että ei hemmetit päällehän se tulee. Se sitten siitä hienosti veti kauhalla meidän uuden auton kylkeen armottoman lommon komeiden vauhtiviivojen kera. Perskule, kun harmittaa. Miksi olin just silloin, justiinsa siinä kohtaa..... Jälkeenpäin ei voi enää jossitella, onneksi tämän kyseisen kuskin puolesta asia korvataan, mutta harmittaa silti tällainen.


Lauantaiaamuna krapula ja vapina... heh no ei vais :) Suuntana agrimarketti! Haimme hevosille rehuja hirvittävän lastin. Poneille tuli ostettua monta säkkiä Peacemakeria, Vennille pellavarouhetta, Pinnille Protein-lisärehua, Vennille Ferro-rautakuuri ja sitten Biotin-kuuri Pinnille ja Vennille. Nyt on meidän ruokintalista niin sekaisin, että ärräpäitä pääsee ruokia tehdessä! Tämän lisäksi Ressu saa Cortaflex-lisäravinnetta ja muita kivennäisiä, rupee pikkuhiljaa meneen purkit ja mittalusikat sekasin. Unohtamatta tietysti Vennin iltalääkettä! Vennin verikokeiden tulokset tulivat muuten s-postiin perjantaina ja kaikki oli muuten kunnossa, mutta hemoglobiini oli vähän turhan alhainen ja siksi sille syötetään nyt tuota rautaa.

Mukaan tarttui myös kouluhuopa Ressulle, kun meillä ainoastaan yleissatulaan ostetuja huopia. Se on tosi hyvä ja täydellisesti istuva! Käymme ostaan toisen samanlaisen, mutta ruskeana.






Tämän jälkeen tallilla olikin vastassa tyttölauma valmiina maastotunnille. Menin itse Vennillä ja tytöt tulivat meidän shettispojilla ja naapurin Piippiksellä. Nauroin Vennin selässä, kun se oli niin pieni verrattuna Ressuun. Nyt olin tottunut siihen, että suuret korvat olivat metrin päässä minusta, mutta nyt ne törröttivät terhakasti aivan nenäni alla paksun ja vantteran kaulan jatkeena, hahhah mulla oli hauskaa :D Ja hauskuus ei toki loppunut siihen, laukassa Venni päätti yllättää jättimäisellä pukilla, josta lensin kaulalle. Onneksi sain nyppästyä ohjasta sen verran, että sain sen pään ylös ja kampesin laukassa takaisin satulaan ja matka jatkui. Ihanaa, kun on oma "poni", jonka kanssa voi pitää hauskaa hieman eritavalla, kuin Ressun kanssa. Kotiin päästyämme lähdimme viemään Piippistä kotiin Marinkan kanssa. Ratsastimme poneilla yhdessä Luodoille, jätimme Piippiksen tarhaan ja sieltä tulimme tuttuun tapaan kotiin, kas näin:


(c) Sara Jokinen


Ravailtiin kakspäällä kotia kohti ja Venni meni ihan innoissaan. Se on niin ihana, kun se ei ikinä "valita" mistään, se tekee aina kiltisti kaiken mitä käsketään. Sitä ei häiritse ollenkaan ylimääräinen 30 kilon taakka takapuolensa päällä :)


Sunnuntaina aloitimme äitini kanssa aamun lumitöillä. Tarhojenvälit ja tallinpiha olivat aivan lumenpeitossa. Saimme homman hoidettua aika nopeasti, aikaa meni vain 1½ tuntia, yksin kun teen niin aikaa menee yli 2 tuntia. Kenttä on vielä aivan lumenpeitossa, mutta naapuri tulee auraamaan sen lähipäivinä.

Illalla kävin Ressun kanssa maastossa, lähtiessämme oli vielä aika valoisaa, mutta hämärä tuli jo alkumatkasta. Onneksi meillä oli heijastimia ja otsalamppu. Olin varautunut myös lämpimillä vaatteilla, sillä täällä oli aivan kamala lumimyräkkä. Pelkäsin, että miten Ressu suhtautuu tuohon kovaan tuuleen, kun se on maastossa muutenkin aina vähän "varpaillaan". Kävelimme pitkän matkan iertotietä meidän "laukkasuoralle". Siinä päätin siirtyä raviin, oli jo ihan pimeää. Aloin ihmettelemään, että miksi ravi on näin pompottavaa. Katsoin alaspäin ja otsalampun valossa näin, että menimme aivan umpihangessa. Siirsin Ressun käyntiin ja aloin katselemaan ympärilleni. Tietä ei löytynyt mistään, mutta kyllä me ympäristön mukaan ihan oikealla reitillä olimme. Laukkasuoramme kulkee kahden ison pellon välissä ja kova viima oli puhaltanut lunta niin paljon, ettei tiestä ollut enää jälkeäkään. Maatoköpöttely muuttui juuri sillä hetkellä hankitreeniksi, ei muuta kuin raviin, hop ja eteenpäin!

Kotiteiden lähestyessä otimme laukkaa muutamalla tiellä ihan kunnolla. Ressu pelkäsi enää lapsia, kaikki muu tuntui olevan jo ihan tuttua ja turvallista. Tietysti värikkäät ja huutavat vaahtosammuttimen kokoiset pötkylät kannattaakin kiertää ojan kautta, nehän voi vaikka syödä tuollaisen 700 kiloisen pikkuhepan....


perjantai 17. helmikuuta 2012

Kuulumisia lähipäiviltä

Mulla oli keskiviikkona Annan valmennus. Takana oli viikonlopun tehovalmennus, josta jäi hieman huono mieli. Tämä valmennus oli aivan päinvastainen, mulla oli ihan huippufiilis siellä selässä. Ressu liiteli aivan upeasti, se liikkui tosi mahtavasti. Se oli ehkä maailman paras tunne, nyt tiedän miltä ratsastus oikeasti tuntuu ja mitä se oikeasti on, wau!

Annakin meni Ressulla hetken, se testaili sitä ja sehän nyt meni uoeesti, kuinkas muuten. Katsottiin just ettei olis "piffit ja paffit" kaukana, sen verran kootusti se osaa kulkea. Okei voisin jo lopettaa tän hehkutuksen :D




Leikattiin äsken tallilla Vennin harja, kun se oli ihan lössähtämäisillään. Meillä oli huonot sakset ja muutenkin homma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olen jo viikon tuota hommaa vältellyt, mutta pakko se oli nyt leikata ennenkuin se kääntyy ihan vinoon. Leikkaaminen oli haastavaa, vaikka "asiakas" seisoikin kiltisti paikallaan. Yritin noudattaa rotumääritelmässä laadittuja ohjeita ja lopputulos oli ihan hyvä, vaikka ihan täydellisestihän en sitä tasaiseksi saanut. No kukapa sitä kotona katselee niin tarkasti :) Napsasin shetuiltakin vähän otsatukkaa siistimmäksi.

Minulla loppui tänään työt ala-asteella ja uusi työ yläasteella alkaa vasta hiihtoloman jälkeen. Nyt onkin siis kaksi viikkoa lomaa, ajattelin hyödyntää sen tallilla siivoilemalla ja valmistelemalla Pinnin varsomiskarsinaa ym. Varsominenkin lähestyy kamalaa vauhtia, sen voi jo nähdä Pinnin ulkokuoresta. Täytyy ottaa siitä kuva tänne nähtäville! Pitäisi ostaa oljetkin valmiiksi, sillä aion siirtää Pinnin varsomiskarsinaan jo kuukauden pästä.


maanantai 13. helmikuuta 2012

Onnistunut klinikkareissu!

Vennillä oli tänään aika klinikalle mahatähystykseen. Sillä löydettiin kuukausi sitten mahasta niitä matoja ja niiden aiheuttamia nirhaumia. Nyt kuukauden lääkekuurin jälkeen halusin käyttää sen vielä kontrollissa, vaikka oireet katosivatkin heti tehokkaiden matokuurien ja ensimmäisten lääkkeiden jälkeen. Kuurin puolessa välissä lääkkeen vaihtuessa, oireet näyttäytivät aina välillä, ja siksi halusinkin ottaa varman päälle ja käydä kurkkaan mitä masuun kuuluu. Maha oli tosi siisti ja lähes täysin parantunut, madoista oli jäljellä enää pieneiä jälkiä mahan limakalvolla. Eläinlääkäri sanoi, että madot olivat olleet Vennillä jo kauan, johan sen kertoo käpymatojen harvinaisuus Suomessa eli ne on peräisin Ruotsista. Ne on ollut sielläkin sillä varmaan ainakin viime keväästä asti. Jatkamme Vennin lääkekuuria vielä pari viikkoa, tällöin maha on superhyvässä kunnossa ja kaikki on otettu varmanpäälle ja saamme ponin huippukuntoon!


Venni odottelee toimenpidettä kiltisti pakkopilttuussa:






...ja toimenpiteen jälkeen vielä hieman unisena heräilemässä klinikan karsinassa kotimatkaa odotellessa :)




Nyt saimme ohjeeksi alkaa liikuttamaan Venniä kunnolla. Ensiviikolla alkaa kuntokuuri, luvassa hankiratsastusta, maastoilua ja tunneilla juoksemista. Mahtaa Venninkin arki taas piristyä, kun se pääsee useammin hommiin. Nyt loppu löysäilyt ja alamme pikkuhiljaa herran kanssa tositoimiin. Haaveena olisi kouluttaa se kesäksi tytöille pikkukisoihin sekä este- että koulupuolelle. Saa nähdä mitä saan aikaiseksi, nyt on vaan itsellä aika vähissä, kun töiden jälkeen ehtii vain käydä kotona, jos meinaa ehtiä ratsastamaan edes Ressun. Sitten onkin vuorossa kaikki tallityöt, jonka jälkeen pidän illan lasten tunnin ja sitten teenkin jo iltatallin, että ehdin nukkumaan.


Vipinäviikonloppu!

Johan oli meillä viikonvaihde, traikku ei kauaa tallin pihassa paikallaan lepäillyt, kun oli Heiskasen valmennusviikonloppu ja tänään oli Niihamassa kisat.

Eilen pidin aamupäivällä tunnin Jenniinalle, Marinkalle ja Saralle. Mentiin puomi- ja kavalettityöskentelyä seuraavanpäivän kisoja ajatellen. Jenniina ja Marinka menivät kisaponeillaan eli Nallella ja Rommilla, Sara tuli naapurin Piippis-ponilla. Olin todella yllättynyt, kuinka hienosti tytöt menivät kaikki tehtävät. Ponit toimivat hienosti, tulimme mm. ravissa puomit niin, että puomien toinen pää oli nostettu aina ylös, vuoropuomit eri päistä. Laukassa tultiin samantyylisiä tehtäviä  lähinnä innariväleillä, että saatiin ponit nostelemaan jalkojaan kunnolla ja keskittymään enemmän tekniikkaan kuin vauhtiin. Lopuksi tytöt tasapainoilivat tullen kavaletteja kädet sivuilla. Lähdimme tunnin jälkeen viemään Piippistä kotiin, otin Vennin ja laitoin sille suitset päähän ja hyppäsin selkään. Shettikset tulivat rinnalla ja taisi siinä vähän tulla poikien kesken pientä skabaa, kun muutamat pukit tuli esitettyä. Jätimme Piippiksen kotiin ja Marinka hyppäsi kanssani Vennin selkään ja köpöttelimme kaksipäällä kotitallille. Tuli Nallelle ja Rommillekin hyvät loppukäynnit :)

Illalla oli sitten Heiskasen valmennus, jonne menin Ressun kanssa. Marinka tuli sinne tuttaviemme Roosa-ponilla, kun Rommilla on niin kiireinen viikonloppu, ettei se olisi jaksanut enää valmennusta. Lähdin kävelemään maneesille ajoissa ja matka sujui todella hienosti. Marinka ja Roosa olivat saapuneet jo traikkukyydillä Tavelaan ja odottelimme yhdessä tunnin alkua maneesissa köpötellen ja verytellen. Tavoitteenani oli oppia viikonlopun aikana istumaan harjotusravissa.





Marinka ja welsh-B t. Roosa



Hanna tuli vihdoin maneesille, alkoi olemaan jo vähän kylmä. Hän totesi heti, että täällähän on kalustoa vaihdettu oikein kunnolla! Hän kyseli kovasti Ressusta ja sanoi, että se kuulostaa hyvälle hankinnalle. Aloitimme pikkuhiljaa valmennusta, tehoviikonlopun aiheena oli ratsastajan ja hevosen vinous ja sen korjaaminen. Itse olen hieman vino vasemmalle, se on peräisin Rocky-ajoilta, kun aloin valumaan sen kanssa aina toiselle puollelle. Tehtävässä Hanna sanoi, että olen ihan suora, eikä istuntani ole vino, jihuu! Nyt pitää yrittää skarpata ja miettiä kokoajan omaa istuntaa, että se pysyy suorana. Tulimme joka kierroksella keskihalkasijaa pitkin ja käännyimme aina vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Emme saaneet mennä uralla, vaan ratsastimme koko tunnin uran sisäpuolella. Se oli vaikeaa, olisi ollut kiva antaa hepan vain kulkea uralla. Jossain kohtaa otimme jalustimet pois ja jatkoimme harjoitusta näin. Ravissa istuminen oikeastaan hieman helpottui, mutta heti kun itse väsyn, niin tasapaino alkaa menemään herkemmin. Harjoittelimme keventämistä ilman jalustimia keskihalkaisijalla. Se paljasti mahdolliset vinoudet. Itselläni ei tullut horjumisia selvästi tietylle puolelle, vaan välillä horjahtelin, tasaisesti molemmille puolille. Emme ehtineet ottaa laukkaa ollenkaan, tai siis luulen, että näin oli tarkoituskin. Tein kevyen loppuverkan ja heitin Ressulle loimet niskaan. Lähdin sitten köpöttelemään kohta tallia, ulkona oli kamalan pimeää, mutta kotimatka sujui hyvin. Ravasimme aina välillä, kun meinasi tulla kylmä.

Tallilla hoidin varusteet paikoilleen ja valmistelin tytöille iltatallia. He tekivät sen, kun jäivät tallille yöksi. Olin jo lähdössä kotiin, kun Rommi ja Pinni karkasi matkalla tarhasta talliin. Tytöt lähti perään ja minä jäin tallille laskemaan hitaasti kymmeneen. Pysäytin autoja ja varoittelin vapaista poneista, jotka sinkoilee aivan päättöminä pitkin kylää. Mulla oli kokoajan kauhukuva silmissä, että Pinni tulee varsa napanuorasta roikkuen kotiin. Noin 15 minuutin laukkashow:n ja naapurien hermostuttamisten jälkeen saimma ponit talliin ja pääsin kotiin.

Aamulla kello soi klo.7.00. Tytöt olivat jo tehneet aamutallin ja menin itse peruuttamaan autoa kiinni traikkuun. Lastasimme ponit kyytiin ja lähdimme kohti Niihamaa. Perillä olimme kahdeksan jälkeen. Kävimme ensimmäisenä katsomassa rataa, kun olimme odottaneet mielenkiinnolla millainen se on. Kaikille oli muurahaisia pöksyissä, sillä Rommilla ja Marinkalla oli edessään minicupin finaali, jossa korkeutena oli 70cm.

Jenniina meni verkkaamaan Nallen kanssa ajoissa ja heillä sujui tosi hyvin. Radalle he lähtivät ensimmäisinä ja hoitivat taas kotiin hienon punavalkoisen ruusukkeen puhtaasta radasta, Vauhtiakaan ei puuttunut!




Vaihdoimme sitten Nallen Rommiin ja Marinka alkoi valmistautu "lämmittelyluokkaan" eli 50-60cm. Verkka sujui hyvin ja mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Tämä on Rommille pikkuluokka, joka hoituu muutaman verkkahypyn jälkeen leikiten. Vauhtia oli taas riittämiin ja ruusuke tuli heillekin :)


(c) Marissa Viljanen


Onnistuneen radan jälkeen on helppo hymyillä =D


Seuraavaksi alkoi valmistautuminen finaaliluokkaan, jossa oli tyyliarvostelu. Ratsastajan psyykkaus tulevaan ei ollut vaikeaa, ponin osalta homma taisi vähän unohtua. Verkka sujui hyvin ja parivaljakko lähti radalle tuttuun tapaan riehakkaasti. Ensimmäinen este ylittyi todella mallikkaasti, hirvittävällä hypyllä. Toinen este sujui tähän malliin:



(c) Marissa Viljanen


Ja kolmas este olikin vähän isompi okseri, joka sujui näin tyylikkäästi:


(c) Marissa Viljanen



Kyseessä oli tyyliarvostelu ja mielestäni tämä oli aika tyylikäs tapa lopettaa rata, eikö vain? Kaikilla oli ihan hyvä mieli radan jälkeen ja ehkä vähän huvittu tuo tippuminen, mutta Marinkalla siintää jo katseet tulevassa kesässä Pohtiolammella, jolloin hän aikoo startata Rommilla taas 70cm:n luokan. Ja ihan hauskaksi muistoksi tämä juttu ei jäänyt. Kotiin päästyämme Marinka oli ehtinyt leipomaan minulle kakun tippumisensa takia. Olen jo kauan odottanut, että koska tuo muksahtaa alas ja nyt se viimein tapahtu =D




Kun vatsa oli täynnä kakkua niin oli hyvä ottaa pienet torkut. Päiväunien jälkeen lähdin tallille laittamaan Ressua taas valmiiksi valmennusta varten. Olimme taas ajoissa maneesilla ja matkalla ei sattunut mitään välikohtauksia. Tämän päivän valmennus oli todella tehokas ja aika rankka. Oli ihanaa, kun alla oli hevonen, jolle ei tuottanut rankempikaan valmennus ongelmia jaksamisen suhteen. Menimme paljon asetuksia, lähinnä asetusta vastakkaiseen suuntaan. Se oli vaikeaa aina joissain kohdin, kun piti olla hereillä kokoajan ja olin jotenkin vielä puoliunessa. Tullimme suoraa keskihalkasijaakin niin, että asetus piti olla esim. vasemmalle, mutta silti hevosen tuli kävellä suoraan. Tämän jälkeen jatkettiin oikealle, mutta asetuksen piti pysyä vasempana koko kaarre ja seuraava kierros, kunnes tulimme taas keskihalkeisijalle ja vaihdoimme asetuksen oikeaksi ja jatkoimme vasempaan kierrokseen niin, että säilyi oikea asetus.

Teimme myös voltteja sekä myötä, että vasta-asetuksessa. Se oli tosi vaikeaa, kun jo pelkkä harjoitusravissa istuminen tuotti ongelmia. Mulle tuli puolessavälin tuntia jo lievä asenneongelma koko valmennukseen, kun opettajalta tuli niin paljon kritiikkiä, vaikka itse olin tyytyväinen jo siihen, että kykenin istumaan tuon harjoitusravissa. Opettaja vaati sen lisäksi kaikenmaailman vastataivutuksia, reipasta tahtia (joka tiesi pompottavampaa ravia), suoria linjoja ja kaikenlisäksi piti antaa pidempää ohjaa. Olin välillä ihan itku kurkussa, etten selviä kaikesta. Lisäsimme vielä laukkaa mukaan harjoitukseen ja laukat nousivat tänään tosi hyvin. Oikea laukka oli taas vasenta helpompaa ja se oikein laukkasi eikä vain keinunut. Se oli hyvä tunne! Lähdin silti hieman takki tyhjänä ja mieli maassa kohti tallia. Matkalla masennuin vielä enemmän, kun muistin, että kaikki karsinat on vielä siivoamatta. Yritin tsempata itseäni jaksamaan ja kaikki hommat tulikin tehtyä. Tässä vielä video valmennuksesta, tulipas pitkä postaus!!




Ainiin ja huomenna menen Vennin kanssa klinikalle, jossa sen maha tähystetään uusiksi ja tarkistetaan, että kaikki on kunnossa. Raasu joutuu taas paastoamaan 16 tuntia ja katselemaan, kun kaverit syövät :(

torstai 9. helmikuuta 2012

Uusi penkki, johan sujuu!!

Uusi satula tuli postissa toissapäivänä, sovitin sitä heti Ressulle ja se tuntui olevan ihan ok. Tietysti oli aivan eri katsoa koulusatulaa kuin yleissatulaa. En ollut täysin varma oikeasta kohdasta ja kaikista pienistä yksityiskohdista, mutta sen verran osasn katsoa, että se oli leveydeltään hyvä ja rungon kaarevuudelta sopiva. Ajattelin odottaa rauhassa seuraavaa tuntia, jolloin Anna katsoo satulaa tarkemmin.

Juoksutin Ressua tuona päivänä ja se oli erittäin positiivinen yllätys. Kun huokasin itsekseni Ressun ravatessa, niin se pysähtyi. Se seurasi aivan älyttömän tarkasti minun ääniapuja ja kehonkieltä. Välillä naurettiin, kun se juoksi ihan silmät kierossa, kun mulkoili minua. Eilen Sara ratsasti sillä kevyesti kentällä, kun mä tein tallihommia. Olen ollut tiistaista asti kuumeessa ja olen edelleen... Se ei tietysti mun menoa haittaa!

Tänään olimme Annan tunnilla. Satu ja Erkki tulivat samalle tunnille ja menimme maneesille yhtämatkaa. Ajattelimme ravata loppumatkan, mutta en pystynyt keventämään, kun mun jalat ei ylettynyt jalustimille ja en niitä ehtinyt/pystyny vauhdissa säätämään. Seisoin ravissa jalustimilla varpaillani ja Ressu ei ymmärtänyt ollenkaan, se teki pikkupukin ja nosti laukan. Se meni todella hidasta ja koottua kouluhevosen laukkaa Erkin ravatessa edellä. Voi luoja mitä menoa, mutta hevonen luuli tehneensä oikein ja laukkasi kiltisti. Noh, hyvinhän se meni niinkin ja tälläkertaa pysyin koko maneesimatkan selässä! Tavelassa ehdimme hieman verkkaamaan ennen Annan tuloa, menin ravissa taivutuksia ja vähän väistöjä. Yritin löytää uuteen satulaan tuntuman ja voin kertoa, että se ei ollut vaikeaa! Annan tultua maneesiin, tulin alas selästä ja Anna otti satulasta huovat ym pois ja totesi satulan olevan ihan ok. Ihan hitusen kuulemma leveä, mikä oli tiedossakin. Ressulla puuttuu lihaksia sään molemmin puolin, koska sillä on ollut kauan liian kapea satula. Nyt otamme tarkoituksella inasen liian leveän satulan ja laitamme etuosaan täytettä, kunnes tilalle tulee lihaksia. Mutta sitten vain menin takaisin selkään ja aloittelimme tuntia.

Menimme puolikkaassa maneesissa kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yllätyin itsekin, että istuin täysin Ressun harjotusravissa, koko tunnin! Olen todella tyytyväinen itseeni, aika huikeeta. Rockyn kanssa mulla meni puoli vuotta, ennenkuin se onnistui, vaikka sillä olikin tosi tasaset askeleet Ressuun verrattuna. En olisi uskonut kykeneväni siihen näin pian. Kolmikaarisella otimme siirtymisiä ja pysähdyksiä. Yritimme saada Ressun herkemmäksi pohkeelle ja pikkuhiljaa se tuli mukavemmaksi ratsastaa. Lopuksi otimme laukkaa, mikä on ollut meillä se "vaikein" osuus. En ole oikein osannut nostaa Ressulla laukkaa niin oikeoppisesti kuin se vaatii. Tänään laukka nousi helposti molempiin suuntiin, mutta itse laukka oli aikamoista tahkoamista. Anna vaati isompaa laukkaa ja Ressu meni kuin keinuhevonen. Sain käskyn antaa raippaa ja tästä tuli aina vastaukseksi pukki. Lopulta Ressu tajusi, etteivät pukit auta. Sain lopulta ihan hyvää laukkaa molempiin suuntiin, mutta helppoa se ei todellakaan ollut. Hiki tuli... minulle siis! :D





Uusi tallitoppis tuli postissa maanantaina ja se oli päällä kaksi yötä, kunnes huomasin selässä ratkeaman. Otin kännykälläni kuvan saumasta ja lähetin sen pienen "valituksen" kanssa liikkeen s-postiin. Vatsaukseksi sain, että se on erittäin yleistä kaikissa loimissa, että hevosen mennessä makuulle, loimi repeää selästä. Öö? Loimi oli päällä kaksi yötä, se on sopivankokoinen eli ei voi johtua siitä, että olisi liian "tiukka" ja ratkeasi sen takia. Mielestäni loimi on tehtävä kestämään normaalia käyttöä, vai mitä olette mieltä? Ja ostaessani uuden loimen, oletan sen kestävän hieman kauemmin! Ja ennen ei ole minulle tällaista sattunut, vaikka myyjä vetoaa siihen, että se on normaalia ja yleistä.. Huhhuh. Laitan aivan varmasti vielä postia myyjälle, kunhan saan runosuoneni kukkimaan. Onko teillä ikinä revennyt selän sauma tällätavalla? Repeämä n.12cm.





Tänään kävi kengittäjä kengittämässä Vennin, Nallen ja Rommin. Pinnikin oli yksi asiakas, nimittäin siltä otettiin kengät pois. Mammaloma alkoi nyt täysin eikä selkään enää juurikaan nousta. Aikaa varsomiseen on reilu 2kk. En malta odottaaaaaa... :)




Tämän päivän poniratsastukset piti taas perua pakkasen takia, tyhmää! Onneksi viikonloppuna on vähemmän pakkasta, sillä meidän tallilaisilla on paljon toimintaa silloin. Lauantaina ja sunnuntaina on Heiskasen valmennukset Tavelassa, joihin menen Ressulla ja Marinka tulee Roosa-ponilla. Marinka ei tule Rommilla, koska menee sillä sunnuntaina hyppämään kisoihin sen finaalin, johon he selvittivät tiensä osakilpailuista kertyneiden pisteiden ansiosta. He hyppäävät siellä finaaliluokkana 70cm, siinä on taas yleisöllä ihmettelemistä, kun shettisratsukko tyylittelee radalla. Myös Nalle pääsee kisoihin Jenniinan kanssa, he menevät ristikkoluokan, josta tuli viimekisoissakin hieno punainen ruusuke.



lauantai 4. helmikuuta 2012

Mahdottomat pakkaset

Oltiin tiistaina Ressun kanssa ekalla yhteisellä tunnillamme. Lähdimme kävelemään tallilta kohti maneesia, jonne matkaa reilu kilometri. Ratsastustiellä päätin ottaa vähän ravia, kun oli vähän kiire ja muutenkin oli hyvä lämmitellä hevosta jo matkalla. Ja pas*an marjat sanoi hevonen: Juokse keskenäs. Ja niinhän sitä sit mentiin ryytlaukkaa hevosta perässä kiskoen loppumatka, kun en päässyt enää takaisin selkään. Omat lihakset olivat ainakin lämpimät ja hiki pinnassa ennenkuin edes maneesille pääsimme. Hevonen tosiaan pelästyi edessä olevaa lantakasaa. Itse kevensin ja olin juuri jalustimien varassa "seisten", kun heponen pakeni peruuttaen takavasemmalle. Nyt mua tosiaan nauratti; en voi tippua noin helposti!

Maneesilla Anna oli ihan näreissään mun tippumisesta ja patisti mut Saaran istuntatunnille. Nämä tippumiset johtuu kuulemma mun huonosta tasapainosta. Okei tiedän, mutta uuden ison hevosen jättiläismäiset liikkeet vaatii todella totuttelua. Kyllä Rockyn kanssa kaikki oli niin helppoa... 

Tunti meni ihan hyvin, Ressu oli vähän tahmea ja se johtui luultavasti tuosta väliaikaisesta satulasta. Uusi satula tulee maanantaina kokeiluun postin kautta.

Tuon päivän jälkeen en ole juurikaan selkään kiivennyt. Eikä ole sen koommin kukaan kiivennyt shettistenkään selkään. Pakkasta on ollut joka päivä -20'C tai enemmän. Tänään täällä oli -32'C iltapäivään asti ja laitoin hevoset vasta silloin pihalle. Nyt pakkanen on taas kiristynyt. Onneksi ensiviikolla helpottaa!


Ponit poseeraa: