Kivaa ja ei-niin-kivaa!

Olin viikonloppuna kaverillani Ypäjällä ja tallinhoidosta vastasivat ihanat tallityttöni Sara ja Iida. Ei ihan kaikkien 13-vuotiaiden käsiin voi jättää hevostallia.... :)

Ypäjällä oli todella hauskaa ja oli kiva perehtyä paremmin ympäristöön, mikäli sinne pääsen opiskelemaan. Ensimmäisenä iltana kaikki tuntui sekavalta, mutta seuraavana päivänä alue alkoi hahmottua ja tallien / maneesien nimet tulivat tutuiksi. Tuo paikkakunta jaksaa aina yllättää uudelleen ja uudelleen, se on niin hevospitäjä kuin vain voi olla. Kävelytiet ovat toisarvoisia, ensimmäinen asia mikä tulee vastaan keskustaa lähestyessä, on valaistu ratsastustie autotien vieressä. Sitten alkavatkin jo suuret laitumet, hevosia, talleja, maneeseja, heppatyttöjä.... Meidän viikonlopusta vain pieni osa kului tallilla Emmin Zamigo-hevosen kanssa. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jospa jätän ne tälläkertaa kuvat julkaisematta :D

Maanantai oli tuskainen päivä. Rennon viikonlopun jälkeen paluu arkeen koetteli hermoja. Töiden jälkeen odottivat tallihommat ja vettä satoi kuin saaista kaatamalla. Hevoset olivat rikkoneet aitoja edellisenä iltana ja ensimmisen kerran tuli sellainen olo, että p*rkele olkoot. Mietin myös karsinoita siivotessani, että mitä muuta elämällään voisi tehdä, kuin lojua kaiket illat tallihommien parissa. Mietin myös millä saisin hommaa helpotettua, mietin kaikki vaihtoehdot hevosten vähentämisestä vuokraajien hankkimiseen. Yön yli nukuttuani mieli oli vähän parempi. Sinäiltana Sara oli siivonnut karsinat ja ratsastanut Vennin. Itse menin tallille kuuden aikoihin, ilma oli hieno ja lämmin. Naureskelimme tallilla kaikille eläimillemme ja otimme kuvia. Sen jälkeen ratsastin Ressulla kentällä, ja se oli ihan huippu. Menimme loppuravit ja -käynnit maastossa shettisten kanssa, kun Halkolan tytöt tulivat ratsastamaan poneilla. Ei se hevostelu enää tuntunut niin vastenmieliseltä, huonoja päiviä tulee aina välillä. :)

Pinnin maha 292vrk

Sara ja Venni

Hurja maastoreissu!

Lähdin eilen (keskiviikkona) Ressun kanssa maastoilemaan, koska seuraavana päivänä olisi Heiskasen valmennus. Sen perään olisi heti tiedossa lasten tunti, johon Ressukin osallistuu. Tiistaina sillä oli vapaapäivä, mutta yleensä nuo vapaapäivät eivät sen päätä sekoita. Tiedä sitten, että mikä miehen päässä liikkui tuolloin maastossa.


Pääsimme kotitien päähän ja jatkoimme matkaa kohti ratsastustietä. Emme kuitenkaan meinanneet päästä edes sinne asti, kun Ressu keksi, että talon pihassa ollut peräkärry on liian vaarallinen. Hypimme siinä sitten ylös ja alas, peruutimme ja pyrähtelimme, väistelimme autoja ja muita lenkkeilijöitä. Ressu yritti vain lähteä kotiin, se oli kuin tikittävä aikapommi. Pysyin kaikissa loikissa hyvin ja selvisimme vihdoin tuon paikan ohi. Ratsastustiellä ravailimme, Ressu oli tosi säpäkän oloinen ja ajattelin, että voin sitten tuolla peltotiellä ravata reippaammin ja ehkä laukata. Otin käyntiinsiirtymisiä, pysähdyksiä ym, että saisin hevosen keskittymään minuun. Pääsimme peltotielle ja Ressu oli ihan valmis säntäämään joka suuntaan. Ravasimme Tavelaa kohti ja kaikki meni hyvin, ravasimme myös takaisinpäin. Käännyin vielä uusiksi Tavelaan päin, koska halusin ottaa sitä laukkaa, kun virtaa tuntui olevan. Nostin laukan rauhallisen ravin kautta, tunsin hevosesta, että se voi pukittaa hetkenä minä hyvänsä. Tavelan päässä käännyin taas ympäri ja tarkoituksena oli ravailla hissukseen kotia kohti. Kuitenkin heti käännyttyämme Ressu nosti laukan, sellaisen ihan paikallaan polkevan laukan. Istuin sitten alas ja pidätin kunnolla, naurahdinkin siinä ääneen, että "ei me nyt tommosta vauhtia mennä". Sitten Ressu veti ihan järjettömän pukin, lensin sen voimasta aika korkealle ilmaan ja laskeuduin otsa edellä hevosen niskaan. Siitä Ressu pompahti pystyyn ja loikkas eteenpäin ja pukitti uudestaan, jolloin tipuin pää edellä maahan. En saanut pidettyä ohjista kiinni, vaikka yritin. Tulin niin voltilla alas ja hevonen oli lähellä tulla päälleni. Nousin tiellä istumaan ja näin kuinka uljaan ratsuni takakaviot vain vilahtivat toisessa päässä peltotietä. Päässä huippasi vähän ja päätä alkoi särkemään. Soitin tallille, että hevonen on tulossa sinne. Eikä siinä auttanut muu kuin lähteä kävelemään kotia kohti, matkaa vajaa 2km. Tytöt lähtivät tallilta hevosta vastaan ja olivat sen nähneet, mutta se oli laukannut kotiin, jossa äitini otti sen kiinni ja tuli sen jälkeen hakemaan minua korttelin toisesta päästä. Ressu oli kuulemma kaatunut ja sillä olikin oikeassa takajalassa kolme haavaa. Ne eivät olleet kovin syviä ja ne näyttävät parantuneen hyvin. Hyppäsin kuitenkin selkään ja lähdin vielä pienelle maastolenkille. Sen jälkeen menin vielä kotikentällä kunnon loppuravit, kun hevonen kuitenkin laukkasi kotiin noin pitkän matkan. Tämän jälkeen pidin vielä lastentunnin, vaikka päässä heitti ja olo oli huono. Ressu oli mukana tunnelmassa ja seisoi puolituntia vieressäni kentänlaidalla, kun en ehtinyt sitä viedä talliin ennen tunnin alkua. Kävin sen sitten nopeasti viemässä talliin lasten välikäyntien aikana.

Toivotaan, ettei tuosta kaatumisesta tullut mitään hevoselle. Muutenkin näyttää siltä, että selvisimme tästä säikähdyksellä. Itsekin olen jo aivotärähdyksestä selvinnyt. Ressu osallistui tänään tuolle lastentunnille ja meni siellä hyvin Nallen, Rommin ja Vennin kanssa. Valmennus jätettiin väliin, olemme kuitenkin menossa ensiviikolla taas sinne, niin yksi väliinjäänyt kerta ei mitään haittaa. Parempi ottaa nyt hetki rauhassa,

Lähden viikonlopuksi kaverilleni Ypäjälle, Sara ja Iida hoitavat tallin silläaikaa. Tässä loppuun vielä vähän viihdettä aiheeseen liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=lHmtI41PqZE&list=UUHr5lYHK8zaxRL7x-83a7eA&index=1&feature=plcp

Koulukisat

Olin tänään Ressun kanssa koulukisoissa Wääksyssä. Mukana oli myös tuttujemme Roosa-poni, se matkusti kisoihin meidän kyydillä. Matkat sujui hienosti, vaikka meitä vähän mietitytti, että miten nuo kaksi kulkevat samassa kopissa. Olimme kisapaikalla noin tuntia ennen luokkamme alkua. Ehdimme varustaa itsemme ja hepat todella hyvin ja verkkaamiseen jäi aikaa todella reilusti. Ressu oli todella fiksusti kisapaikalla, tosi rauhallinen ja ihan oma itsensä. Kävelin aika kauan löysin ohjin ja aloin sitten ratsastaa sitä käynnissä ja ravissa. Otin pysähdyksiä ja siirtymisiä, peruutuksia ja lisäyksiä sekä paljon taivutuksia. Kun otin mukaan laukkaa, niin ongelmat alkoivat. Laukka oli tahmeaa ja se ei pyörinyt kunnolla, mutta laukan jälken ravi oli ihan mieletöntä ja Ressu oli ihan tööt. Meni hetki saada heppa takasin ruotuun ja ajattelin jättää laukat siihen, kun ne ei enää siitä sillä hetkellä parane. Ressu kilahti yhtä pahasti pienten lepokäyntien jälkeen ja nosteli laukkoja, kun pidin pohkeen ihan tavallisesti kiinni, sitten se jo pomppi paikallaan ja sähelsi kaikkea omaansa. Mietin hetken, että mitä olisi fiksuinta tehdä, kun se oli ihan höyrypää. Sain sen sitten rauhoittumaan ravissa, tein pitkillä sivuilla ulospäin asetuksia ym. Mun oli pakko pitää se kokoajan kuulolla ja ratsastaa omaan lähtöö asti, koska en halunnut ottaa riskiä, että se alkaisi taas pitämään sitä ihme showta. Oma vuoromme tuli kuitenkin pian ja pääsimme lähtemään.

Ressu selvästi ryhdistäytyi kouluaitojen sisällä, silläkin taisi vihdoistaviimein välähtää korvien välissä, että me olemme nyt kisoissa. Raviosuudet menivät tosi hyvin, ratsastin tiet oikein ylihuolellisesti. Sain kaikki kulmat, voltit ja kaarteet tosi hyvin, pysyimme myös tasaisesti uralla aivan aidan vieressä. Pysähdys ja peruutus meni aivan nappiin ja sekin näkyi arvostelupaperissa. Laukat nousi hyvin ja sain ratsastettua keskiympyrät ihan ok molempiin suuntiin. Kuitenkin keskiympyrän jälkeen molemmissa kierroksissa se rikkoi raville, vaikka tein selässä kaikkeni, että laukka säilyy. Oli kova ikävä raippaa, joka piti jättää aitojen ulkopuolelle... Yritin hyvällä, pahalla, sallitulla ja kielletyllä tavalla. Aivan hiipumispisteessä maiskutin oikein kunnolla silläkin uhalla, että tuomarit kuulivat. Käytin myös kannusta reilusti ja tein yksinkertaisesti parhaani. Valitettavasti Ressu katsoi parhaaksi jolkotella ravissa, ja ensimmäisen laukkalävistäjän jatkoin ravissa, koska olisi tullut kiire nostaa uusi laukka ennen seuraavaa nostoa. Ajattelin ennemmin kerätä hevosen kasaan ja kuulolle ennen toisen suunnan laukkaa. Päätökseeni olin ihan tyytyväinen, sillä seuraava nosto meni hyvin ja samoin se keskiympyrä. Sen jälkeen kävi samoin kuin edellisessä kierroksessa, mutta tässä suunnassa sain vielä laukan nostettua ja pääsin lävistäjän laukassa.

Prosentteja tuli 60.0% ja se nyt oli aika hyvin ekoiksi kisoiksi. Voin vain kuvitella, mitä prosentit ovat joskus, kun saadaan toi laukka sujumaan. Tuomarit kehuivat rataamme tasaiseksi ja rauhalliseksi. Kritiikkiä tuli loppuradan liian pitkistä ohjista ja tietysti laukasta tuli kommentti, että "enemmän eteen". Se on helpommin sanottu, kun tehty. Sijoitusta ei tullut, mutta olimme kuudensia. Lähtöjä oli yhteensä tässä luokassa 13.

Siirsimme eilen Pinnin varsomiskarsinaan. Maha on jo aivan valtava ja nyt parissa päivässä sen tissitkin on täyttyneet oikein kunnolla. Jotain on siis tapahtumassa ;)

Tässä vielä video, minkä tein viikolla:

Venni yllätti koko talliporukan

Ihan mahtavia uutisia! Teitä tuskin hetkauttaa, mutta meille tämä on suuri juttu kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Venni meni Saran kanssa tänään kentällä ja poni nosti laukat monta kertaa molempiin suuntiin ja hyppäsi hienosti ravissa muutaman kerran ristikon. Sara kokeili, että miten Venni tulee laukalla ja Venni loksautti kyllä kaikkien suut auki, kun se lähestyi estettä hienolla laukalla ja hyppäsi todela hienolla tekniikalla esteestä yli. Olin aivan lyöty, mahtavaa! Venni ei tosiaan ole vielä kentällä nostanut laukkaa kuin pari kertaa ja sekään ei ole ollut mitenkään hyvää laukkaa. Sillä on melko huono lihaksisto eikä siksi jaksa pyörittää laukkaa kauaa. Nyt on kerätty kuitenkin kuntoa, tehty paljon toistoja ja ennenkaikkea hoidettu hevonen terveeksi. Kylläpä pääsee nopeasti hyvällä hoidolla hyviin tuloksiin! Kuvissa Vennillä on ilme "nyt mennään eikä meinata!!"

Menin iltapäivällä Ressulla kouluohjelmaa naapurin kentällä ja se sujui tosi hienosti. En usko, että meillä tulee mitään suurempia ongelmia kisoissa, koska laukka on muuttunut paljon parempaan suuntaan. Tietysti kisoissa menee aina "huonommin" kuin kotona parhaimpina hetkinä, mutta me menemme hakemaan hyvän kokemuksen harjoittelumielessä. Mikäli tulevat kevään valmennukset ja harjoituskisat menevät hyvin, niin luulen meidän starttaavan kesällä jo alueluokissa :) Esteitäkin olisi tarkoitus nyt ottaa mukaan jo ihan valmennuksissakin, mutta tarvitsemme ensin hyppäämiseen sopivan satulan.

Pulleita uutisia

Nalle ja Rommi olivat sunnuntaina tuossa kyläkoululla talutusponeina talvitapahtumassa. Itse makasin kotona kuumeessa, enkä voinut lähteä itse pitämään talutusta. Yleensä hoidan tallihommat kuumeessakin, mutta edellisillan ja -yön 39 asteen kuume oli jo liikaa minullekin. Onneksi Sara ja Iida, 14-vuotiaat tallityttöni, pelastivat minut ja menivät ponien kanssa hommiin. Siellä oli kuulemma mennyt "ihan hyvin", Nalle oli ollut tuttuun tapaansa "vähän ärsyttävä" ja ehkä ihan vähän "idiootti"... Ja ties mitä :) Tuttu juttu, Nallea välillä ärsyttää kehän kiertäminen ja se keksii joka kierroksella taluttajalle jotain jäynää. Yleensä se yrittää syödä narua, välillä nappasee sormesta ja kaikkea tällaista. Nallella oli siis kärryt perässä eli se on omalla tavalla rankkaa ponille (kääntymiset). Rommi vei lapsia satulassa tuttuun tapaan kiltisti ja varmasti. Rommiakin välillä ärsyttää jatkuva selkään ramppaaminen, yhdessä tunnissa lapsia ehtii selkään parisenkymmentä ja kun tunteja on kaksi, niin ei ihme, että välillä ilme on surkea. Meillä ponit käyvät paljon tapahtumissa. Keikkoja on keskimäärin 5-7 vuodessa, ainakin. Nyt oli tarkotus ottaa Venni mukaan opettelemaan, mutta se piti nyt jättää pois, kun en päässyt itse mukaan.

Tänään hain postista paketin, kun tilasin vihdoinkin Ressulle kouluvyön Börjesiltä. Ollaan menty tähän asti shettisvyöllä. Tilasin samoilla postikuluilla yhden kivan riimunkin, kun se oli niin edullinen. Molemmat olivat erittäin hyviä ja sopivan kokoisia.

Lähdimme heti työpäiväni jälkeen Ressun kanssa maneesille, kun meillä oli Heiskasen valmennus klo.16-17 Tavelassa. Itse lähdin työpaikaltani kolmelta ja siinä oli vähän tekemistä, että ehdin ajoissa maneesille. Ja miettikää, hain tuon paketinkin postissa kotimatkalla! Tallilla olin klo.15.20 ja vaihdoin supernopeasti vaatteet, kävin vessassa, söin banaanin, heitin muille hepoille päiväheinät, hain Ressun tarhasta ja harjasin sen pikasesti. Sitten vain suojat, satula, loimi ja suitset. Tadaa ja kello oli 15.40. Maneesille kestää kävellen puolituntia, mutta aina, kun tulee tällainen työpäivän jälkeinen valmennus, niin olen ehtinyt hyvin perille, kun olen ravannut ja jopa laukannut maneesimatkalla. Tänään kuitenkin täällä Pirkanmaalla oli aivan järjetön myrsky. Meinasin tippua todella monta kertaa, vaikka kävelinkin koko alkumatkan. Ressu jumitti, teki sivuloikkia, yritti kääntyä kotiin ja säntäili. Plaah! Katsoin kelloa kokoajan ja yritin keikkua selässä. Jos tipun, niin sillon ainakin myöhästyn, koska en pääse takaisin selkään ilman jakkaraa. Ongelmansa jokaisella... Loppusuoralla sain vähän ravattua ja olimme maneesissa klo.15.58 :)

Tunnilla meitä oli vain kaksi ja harjoittelimme perussiirtymisiä ja liikkellelähtöjä. Kerroin Hannalle heti alussa, että olen ilmottautunut ensimmäisiin koulukisoihin ja kaipaisin vähän vinkkejä sinne. Menimmekin laukassa lävistäjiä ja yllätyin, kuinka hienosti se sujui. Hanna myös kehui, että kehitystä on tapahtunut paljon edellisestä kerrasta. Kritiikkiäkin tuli... minun hiuksistani! Niiden täytyy olla jatkossa kiinni. Olen aina tiennyt sen, mutta mulla on aina muutenkin hiukset auki, en ikinä pidä ponnaria ja mua ahdistaa jos ne on kiinni. Kypäräkään ei mahdu päähän kunnolla. Täytyy ensikerralla Hannan tunnille laittaa joku tupsu tukkaan! :D Kotimatkalla kävimme vain kerran ojassa ja kerran pyörähdimme ympäri oikein kunnolla. Ja tämän kaiken aiheutti kaksi pihassa leikkinyttä naapurin tyttöä. Ressu kun ei noita kakaroita tässä kotitallilla ollenkaan näe...

Eli tosiaan menemme harjoituskoulukisoihin sunnuntaina. Osallistumme nyt ensin ihan vaan HeC luokkaan, koska laukka ei suju vielä riittävän hyvin.

Nalle söpöilee tarhassa :)

Meidän Pinni-tammakin voi erittäin pulleasti, nauran joka ilta sen karsinassa, kun varsa potkii niin lujaa mahassa. Se ihan oikeasti potkii, mahasta näkee jo ihan päällepäin, kun siellä muljahtelee jokin. Kädellä tuntee jo oikeastaan kokoajan liikettä, mutta kunnon potkujakin tuntee melko usein. Tänään sillä on vuorokausia kasassa 277vrk. Yritän ottaa siitä uusia mahakuvia lähipäivinä :)

Esittelyssä Susku

Noniin ajattelin nyt aloittaa omasta esittelystäni, sillä tallista pitäisi ottaa kuvia etukäteen.

Eli nimeni on Susanne, kaikki kutsuvat minua nimellä "Susku". Tämä lempinimi on seurannut minua ihan lapsesta saakka. Tallilleni en ehtinyt nimeä keksimään, kun ensimmäiset puhuivat jo Suskun tallista... Siihen se sitten jäikin :) Olen syntynyt syyskuussa 1991 eli täytän tänävuonna 21. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja pikkuveli 18v. Minulla on myös isoveli(puoli) 34 vuota. Hänellä on jo neljä lasta ja olen yhden lapsen onnellinen kummitäti. Aleksandra on perheen ainut tyttö ja hän on innokas talliapuri. Tai no, avusta nyt en osaa sanoa, mutta innokas tallilainen kuitenkin! Meillä on myös kaksi koiraa Tiitu ja Zelda. Harrastan tallinpitämisen lisäksi pianonsoittoa.

Kävin ala-astetta Suoraman koulussa ensimmäiset viisi vuotta. Olin ratsastanut Tavelan ratsastuskoululla noin 3 vuotta, kun sain ensimmäisen oman ponin 11-vuotiaana. Vanhempani kertoivat minulle, että olivat varanneet tallipaikan lähesiseltä tallilta ja että saisin oman ponin. Olin aivan ymmälläni, minä saisin ihan oman ponin? Eihän sellaista voi sattua kuin unissa. Löysimme sopivankuuloisen ponin ja se kokeilujen jälkeen muutti meille. Se oli russponi Poju, joka oli hieman mahdoton pakkaus. Se asui siis tuolla vuokratallilla, itseasiassa tuossa meidän nykyisellä naapuritallilla. Tipuin Pojulta lähes päivittäin useamman kerran ja en pärjännyt sen kanssa. Vaikka äiti ja isä taluttivat minua molemminpuolin maastossa, niin poni lähti heidänkin käsistä, heitti minut alas ja laukkasi kotitallille. Aloimme opettamaan sitä myös ajolle ja se olikin hauskaa. Poju starttasikin muutamassa ponilähdössä ja hävisi ainoastaan eräällä huippuraviponille. Muut se voitti mennentullen, vaikka ne olivat sen elämänsä ensimmäiset ravilähdöt. Valitettavasti se oli eläinlääkärintarkistuksessa 2cm ylikorkea, eikä saanut jatkaa uraa raviponina. Myimme Pojun, koska perheemme osti maatilan, enkä olisi siellä pärjännyt enää Pojun kanssa, kun apua ei ollut tarjolla eikä sen kanssa sujunut oikein mikään.

Kuvassa minä olen tuo punakenkäinen.

 Kävin kuudennen luokan pienemmässä kyläkoulussa. Tämä meidän maatila oli aivan ihana paikka, se oli järvenrannalla ja sain omia poneja sinne. Talli oli pieni, sinne mahtui pari ponia. Navetta oli iso, se oli täysin iskän työtilana. Pihapiirissä oli myös iso suuli, jonk yläkerrassa oli minun ja pikkuveljeni temmellyskenttä. Rullaluistelimme vintillä, skeittasimme ja pelasimme koripalloa. Alakerrassa oli varastotilaa ja meidän ihanien kanojen koti, pieni kanala. Meillä jokaisella oli omat kanat: Veljeni kana oli Lotta, minun kanani oli Linda, äitini kana oli Siiri ja isäni kana oli Elsa. Kaikista ihanin oli tietysti kukkomme Hugo, joka oli aivan mahtava, Se tuli aina, kun sitä huusi ja se käskytti kanat aina mukaan. Meillä oli myös oma uimaranta, jossa uimme paljon. Isämme veti meitä usein vesisuksilla ja kaikenlaisilla muilla vempaimilla. Aivan laiturin vieressä oli hieno ja tunnelmallinen rantasauna ja iso terassi rantakoivun alla. Sen vieressä oli myös grillikota, jossa oli erittäin tunnelmallista grillailla kesäiltoina saunan ja uinnin jälkeen.

Ensimmäiset ponit omassa tallissa olivat shettisruuna Mikki sekä shettisvarsa Riina. Aluksi Riinan emä Siri oli meillä, mutta vieroituksen jälkeen se lähti omistajalleen.

Riina ja emänsä Siri, taustalla näkyy navettaa ja suulia.

Minä ja pikkuveljeni ajetaan Mikki-ponilla. Takana navetta.

Mikki syö navetan edustalla.

Mikki ja Riina laitumella huoneeni ikkunan alla. Järvi näkyy puiden lomasta.

Ratsastusta kotipihassa, takana meidän talomme.

Meidän ranta, kuvassa pikkuveljeni (sylissä Tiitu-koiramme), minä punaisissa housuissa ja meidän sukulaistätimme.

Hugo ja sen vaimot. Taustalla myös vuohemme "Päkä" :)

Tallin kynnyksellä Päkän ja Tiitun kanssa, myös ensimmäisen oman koirani Nekun takapuoli näkyy kuvassa. Nekku menehtyi 14-vuotiaana pari vuotta sitten maksasairauteen, kamala ikävä </3

Minä ja Hugo



Kuten tuosta ratsastuskuvasta näkee, kasvoin melko nopeasti Mikille liian isoksi. Päädyimme vaihtamaan sen isompaan. Riina meni samaan kotiin, koska talliimme mahtui vain yksi isompi hevonen. Meille tuli suokkitamma Tytti, joka ei välttämättä ollut mikään erityisen hyvä ostos. Kävin Tytin kanssa kuitenkin tunneilla ja kehityin ratsastajana jonkinverran. Sitten jossainveiheessa kuvioihin tuli Maxi-poni. Se oli minulla kärryponina, se oli oikein ihana poniherra!

Minä ja Maxi pihatiellä reenaamassa.

Valitettavasti onni päättyi melko lyhyeen, jouduimme luopumaan maatilasta isäni terveyden vuoksi. Tilalla oli paljon hommia ja emme äitini kanssa kyenneet hoitamaan tilaa isäni sairastelujen vuoksi. Myimme tilan ja muutimme ihmistenilmoille. Myös hepat myytiin. Kävin tuolta maaseudultakäsin yläastetta ja jatkoin ysiluokan loppuun tuolta uudesta kodista. Koulu säilyi samana, koulumatka vain lyheni. Yläasteen jälkeen hain Hatanpään lukion musiikkilinjalle. Osallistuin pääsykokeisiin, jossa piti esittää oma musiikillinen lahjakkuus näyttökokeessa. Soitin melko vaikean klassisen kappaleen ja lauloin yhden kappaleen. Kesällä sain tiedon, että olin saanut paikan! Tämä oli aika uskomatonta, sillä hakijoita oli paljon ja mukaan otettiin parisen kymmentä. Kävin lukion neljässä vuodessa ja sain uuden hevosen, Pojun. En olisi halunnut sitä koeratsastuksen perusteella, olihan se "ihan kiva", mutta se ei tuntunut omalta ja sillä oli kummallista ratsastaa. Vanhempani puhuivat minut kuitenkin ympäri ja päädyimme ostamaan kyseisen pikkusuokin. Poju olikin minulla 3,5 vuotta. Me kävimme Pojun kanssa ahkerasti tunneilla, mutta sen terveys alkoi pettämään ja se jäi ajanyötä pullaponiksi. Sain sitten paremman ratsun itselleni, pv-tamma Helmin. Helmi oli aivan ihana ja luotettava heppa. Kisasimme seuratasolla pikkuluokkia voittaen ja sijoittuen. Poju ja Helmi olivat molemmat täysihoitotallilla, kunnes muutimme tänne nykyiselle paikalle ja saimme molemmat hepat kotiin.

Minä ja Poju treenamassa Tavelassa

Poju ja Helmi



Kisoissa Helmin kanssa, luokka 80cm



Elämä Helmin kanssa oli kivaa ja helppoa. Kävimme estevalmennuksissa ja kisasimme säännöllisesti. Valitettavasti eräällä estetunnilla sattui pieni onnettomuus. Lähestyimme pientä pystyä ja Helmi sekosi jaloissaa. Se kolautti etujaloillaan puomiin, joka ei tippunut ja hevonen kaatui. Tipuin suoraan niskoilteni alas oli vähän sekava olo ja niskoihin/selkään sattui. Ilmat menivät myös pihalle ja olo oli kamala. Minulle soitettiin sitten ambulanssi, vaikka itse asiaa hieman vastustelinkin. Makasin hiekkakentällä ja ympärilläni oli paljon porukkaa. Ambulanssi saapui ja minut kannettiin paareilla ambulanssiin, en saanut liikuttaa itseäni mahdollisten vammojen takia. Helmi jäi laitumenportille katselemaan, yleensä se lähti heti syömään. Se oli selvästi hämillään tilanteesta ja kovin surkean oloisena jäi katselemaan perääni. Taisi sekin ymmärtää tilanteen vakavuuden... Minut vietiin sitten TAYSsiin keskussairaalaan, jossa minun pää, niskat ja selkäranka kuvattiin. Niskatuen takia en nähnyt kuin palan kattoa ja kuuntelin ympärilläni valittavia mummoja. Äitini oli myös sairaalassa mukana, mutta ei saanut tulla ensiavun osastolle mukaani. Mua vähän jännitti, kun en tiennyt mitä tapahtuu. Ystävälläni olisi ollut rippijuhlat ja sain sen verran tehtyä, että laitoin hänelle viestiä, etten pääse juhliin. Kuvausten jälkeen selvisi, ettei murtumia ollut ja pääsin kotia parintunin päästä. Menimme vielä illalla tallille moikkaamaan Helmiä ja seiraavana päivänä menin vähän kävelemään sen kanssa. Oma pää ei kääntynyt viikkoon, kun lihakset olivat revähtäneet niin pahasti. Starttasin kuitenkin parinpäivän päästä seurakisoissa, johon meidän oli tarkoitus tuolla estetunnilla harjoitella. Pää ei kääntynyt kunnolla, mutta muuten oli hyvä fiilis. Hevonen tuntui tahmealta, mutta syy siihen selvisikin lähiaikoina. Helmi alkoi käyttäytyä kummasti ja se vain paheni viikkojen edetessä. Käytimme sen klinikalla, jossa selvisi sen ristiselässä olevan aika paha vamma. Yritimme hoitaa sitä kuntoon, mutta koko talven hoitoyrityksistä huolimatta tuossa kaatumistilanteessa tullut vamma ei parantunut ja myin Helmin kesällä pullaponiksi eräälle tätiratsastajalle. Tämän jälkeen tuli Rocky ja siitä eteenpäin jo tiedättekin poneistani :)

Nykyään kaikki aikani kuluu tallitöiden parissa, sillä hoidan tallin täysin yksin. Aamulla herään ajoissa tallille ruokkimaan hevosia ja viemään niitä tarhoihin. Tämän jälkeen lähden töihin, työpäiväni alkaa klo.8. Pääsen töistä klo.15 ja lähden sieltä kiireesti ruokkimaan hevosia. Hevosten syödessä käyn itse kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet, tämän jälkeen lähden tallille ratsastamaan ja tekemään tallihommia. Melkein joka ilta pidän tallillani lastentunteja harrastuspohjaisesti. Yhdellä tunnilla on kolme oppilasta, tällähetkellä tuossa käyvät tytöt ovat 8-14-vuotiaita. Kysyntää tunneille on kovasti, sillä saan ihan oudoilta ihmisiltä puhelinsoittoja ja maileja, että onko tilaa. Ovellakin on käyty koputtelemassa ja kyselemässä ratsastusta. Tämän jälkeen ruokin hevoset ja teen loput tallihommat. Kotona olen yleensä 8-9 aikaan. Tallillamme on supersuosiossa myös kesäleirit, ne myydään loppuun samana päivänä, kun ne julkaisen. Toivon vielä joskus voivani laajentaa toimintaa, että voin ottaa enemmän oppilaita ja hommata muutaman opetusponin lisää. Säännöllisestä tuntien pidosta minulla on kokemusta noin viiden vuoden ajalta. Tällähetkellä se on vielä harrastuspohjaista, mutta aion nyt hakea opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi, ja siksi jouduin myymään Rockyn, kun sen taidot eivät riittäisi kouluun, jos satun pääsemään opiskelemaan. Ressun kanssa siellä pärjäisi hienosti ja nyt vain toivon, että saan opiskelupaikan.

Itsestäni voisin vielä kertoa hieman muuta tietoa. Olen harrastanut jääkiekkoa 14 vuotta, lopetin sen 17-vuotiaana, kun ratsastus ja tallin pitäminen alkoivat viemään niin paljon aikaa. Lisäksi harjoituksia olisi ollut niin usein, että se olisi käynyt jo työstä. Voitimme Ilveksen tyttöjen kanssa SM-kultaa vuosina 2007 ja 2008.

Jääkiekon lisäksi olen harrastanut jalkapalloa, motocrossia, laskettelua, pesäpalloa, futsalia, koiran kanssa agilityä ym ihan kaikkea mahdollista! Mikäli teille jäi jotain epäselvää, tai haluatte  kysyä jotain niin kysykää rohkeasti! :)

Juttuja viikon varrelta

Nyt on ollut aivan huikeat ilmat, todella mahtavaa! Itsellä on väkisin suu hymyssä tuon auringon ansiosta. Alkuviikosta tallilla oli hiljaista, kun ei ollut tunteja. Ressu kengitettiin tiistaina ja kengittäjä oi ihan kauhuissaan Ressun kenkien koosta. Se kengitettiin siis nyt ensimmäisen kerran meillä ja edellisen omistajan kengittäjä oli laittanut sille kaksi kokoa liian pienet kengät jalkoihin! Nyt Ressu köpöttelee tyytyväisesti, kengän koko kiitettävät 5. Siinä on eroa shettisten kenkiin, hih :)

Eilen Venni klipattiin. Päätös oli vaikea, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Vennin mahahaavan takia sen karva on ollut todella kamalassa kunnossa. Se näytti kamalalta takkukasalta, se hinkkasi itseään kokoajan ja oli todella levoton, kun karvat kutitti niin paljon. Karvaa on nyt lähtenyt jo kaksi kuukautta ja loppua ei näy. Venniä ei siis ole ennen klipattu eli ei ole koneeseen tottunut. Aikaa meni vähemmän kuin shettiksen klippauksessa ja karvat lähti myös päästä ja korvista. Venni nautti klippauksesta, sen ylähuuli hamus ilmaa ja yritti rapsuttaa klippaajaa takaisin vastapalkkioksi. Kamalan karvan alta löytyi melko hilseilevä ja likainen iho. Harjasin sen kunnolla ja vein hepan ulos pikkupakkaseen ilman loimea pariksi tunniksi. Venni on yleensä vähänniinkuin pystyynkuollut, parempaa sanaa en osaa siitä keksiä. Nyt se kuitenkin laukkais tarhaa ympäri, pukitteli ja viskoi päätänsä, piehtaroi ja loikki ympäriinsä. Se nautti olostaan täysin siemauksin, varmasti ihana tunne päästä tuosta kamalasta takkukarvasta eroon!

Klippauksen jälkeen Venni pääsikin heti hommiin Nallen ja Rommin kanssa. Menimme lasten kanssa tunnilla puomiharjoituksia ja teiden ratsastusta. Alkuun Venni unohtelee jonkun jalan olemassaolon, mutta puomeilla sen meno on kyllä parantunut huimasti. Se osaa jo ravissakin asetella askeleensa niin, ettei astu puomin päälle tai kolauttele kauheasti. Alkuun se ei ymmärtänyt nostella jalkolaan ollenkaan. Tänään otimme mukaan myös ristikoita ja menimme aikalailla samantyylisiä asioita kuin eilistenkin tyttöjen kanssa. Myös kevyttä istuntaa harjoittelimme ahkerasti ja Venni toimii shettisten tapaan hyvänä ja tasaisena opetusponina. Tosin lopputunnista Venni tuli pienelle ristikolle pikkutytön ohjaamana hieman vinosti ja Venni loikkasi ihan järjettömän hypyn pienen ristikon yli. Ilmavaraa oli valehtelematta 70cm, ai että me nauroimme! Se selvästi katsoi, kun Nalle ja Rommi saivat hypätä isompaa pystyä ja vieläpä laukassa, hän joutui tulemaan pienen ristikon ravissa... Venni alkaa oppimaan, kyllä siitä vielä hyvä tulee! =)

Ennen tämänpäivän tuntia menin hetken Ressukalla ilman satulaa. Se meni ihan hyvin, vaikka piti ratsastaa se tosi nopeasti, kun aikaa oli tunnin alkuun vaan puoli tuntia.

Ja Pinnikin voi paksusti (273vrk)

Tuon kyselyn tuloksia katsellessani huomaan, että haluatte enemmän tietoa shettiksistä. Sen verran voin sanoa, etten niistä osaa tuon enempää kertoa, kuin mitä olen niistä tuonne niiden omille sivuille laittanut. Mutta yritän kertoa niiden elämästä täällä ahkerammin. Se vaan on hankalaa (tai tylsää), kun niiden elämä on kutakuinkin samanlaista päivästä toiseen. Niillä käy pikkutyttöjä tuossa mulla ratsastamassa ja muuten ne viettävät kokopäivän tarhaillen. Mutta yritän usemmin panostaa täällä shettisten kujeiden kertomiseen. Sitten haluatte kuulla näköjään myös minusta ja tallista. Lupaan tehdä lähiaikoina esittelyn molemmista. Hevosista olen aika tarkasti jo kertonutkin, mutta pidän siis ainakin saman linjan eli en vähennä juttua niistä. Kisoista ja valmennuksista kerron, kun sellaisia on. :)

Viikonloppu tallilla

Eilen kuskasin Marinkaa ja Roosa-ponia valmennukseen. Samalla reissulla haimme tutuiltamme myös olkea ja turvetta. Trailerista on moneksi :D

Purimme kuorman kotona Marinkan kanssa ja siivosimme karsinat. Lähdimme sen jälkeen Ressulla ja Rommilla Tavelan maneesille ratsastamaan. Menin siellä ensin ilman jalustimia ja ratsastin Ressua ensin sileällä. Se ei kulkenut kummoisesti, mutta minkäs sille mahtaa, kun ei ollut Anna huutamassa vieressä... Marinka ja Rommi hyppäsivät estettä, jonka laitoimme pitkälle sivulle. Innostuin itsekin tulemaan sitä, ensin ristikkona ravissa ja sitten laukalla molemmista suunnista. Nostimme sen sitten pystyksi, se oli joku 50cm ja tulin sen laukassa muutamia kertoja. Huomasin, että Ressu täytyy saada laukkaamaan kunnolla esteelle. Mikäli laukka on hyvää, niin se on helposti säädeltävissä ja askeleet pystyy ratsastamaan aika helposti. Tulin lopuksi jonkun 70cm:n pystyn ja se tuli hyvin. Oma istusta esteillä on ihan kamala, kun on tuo koulusatula, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun pääsemme estetunneille ja saamme toisenkin satulan, millä hyppääminen on hieman miellyttävämpää.


Tänään kuskasin taas Marinkaa valmennukseen. Sen jälkeen liikutimme hevosia, Marinka ratsasti Nallella ja minä menin Vennin kanssa maastakäsin harjoituksia ja juoksutin sitä. Vennin kanssa on ollut johtajuusongelmia, jonka takia minun on pitänyt monta kertaa sen kanssa reenata, mutta en vain ole ehtinyt. Eilinen välikohtaus iltaruokien yhteydessä laittoi tämän asian nyt hoidettavien listoille. Vein Vennille vesiämpäriä karsinaan ja oven avatessani se tulee ja kävelee päälle. Ei siis rynni vauhdilla vaan klompsii muina miehinä "ylitseni". Vaikka huusin kuin hyeena ja tömistin ja huidoin, niin ei tapahtunut mitään reaktioo. Sit muutaman kerran mottasin herraa turvalle ja sain sen pysähtymään, vaikkei tuo minun tempauksestani ollut moksiskaan. Tämä touhu on pakko saada loppumaan! Otin tänään avukseni suitset, narun ja ajoraipan. Lähdin taluttamaan Venniä kentällä ja tarkoituksenani oli harjoitella pysähtymistä, peruuttamista ja kääntymistä. Eli hevosen tulisi kävellä rinnallani, etujalat omien jalkojeni linjalla ja seurata minun ohjeitani. Pysähtyessäni hevosen tulisi pysähtyä, kääntyessäni hevosen tulisi seurata ja päinvastoin toiseen suuntaan kääntyessä hevosen tulisi väistää minua ja pysyä rinnalla. Sitten peruutus pitäisi sujua niin, että kun käännyn paikallaan seisovaa hevosta kohti ja lähden kävelemään sitä kohti ja vaikka kädellä hieman heilutan, sen tulisi väistää minua eli lähteä peruuttamaan. Huomasitte varmaan kirjoituksestani, että hevosen TULISI tehdä niin ja sen PITÄISI tehdä noin. Ei hyvää päivää voiko hevonen olla noin tyhmä, juntti ja jästipää. Kyllä voi! Pysähtyessäni Venni jatkoi eteenpäin, kiskaisin kunnolla narusta ja naputin raipalla ryntäille, huomauttaen, ettei ohjaajan ohi kävellä. Jauhoimme jo pelkästään tätä ainakin 20 minuuttia ja homma ei lähtenyt hoitumaan kovin hyvin, vaan Venniä piti oikeasti huomautella raipalla, ettei ihmisen yli kävellä. Yritin tehdä hevoselle selväksi, että ihminen määrää ja hevonen tekee, ei toisinpäin. Ärräpäitä lensi ja olin menettää hermoni monta kertaa. Lisäsin mukaan ravipätkiä ja se oli tosi vaikeaa, kun Vennin "evvk-asenne" jatkui ja sitä piti raipalla napauttaa aina, että sen sai liikkeelle. Se alkoi onneksi vähän herkistymään ja kuunteli pelkkää maiskutusta. Peruutus ei meinannut onnistua ollenkaan, otin sitä aina, kun hevonen käveli eteenpäin minun pysähdyksestäni huolimatta. Menin näitä harjoituksia yhteensä vajaan tunnin ja v*tutus kasvoi vain loppua kohden. Pääasia on tietysti, että sain Vennin kunnioittamaan itseäni edes vähän paremmin, mutta silti mua ärsytti sen ilme "haista sinä p*ska mua ei kiinnosta tämmönen". Lopuksi vielä juoksutin sitä kumppareilla, Vennin on vaikea ymmärtää ratsastaessakaan taipumista, asettumista ja rentoutumista. Se ei meinannut ymmärtää kumppareita ja niskastaan se ei kertakaikkiaan antanut periksi. Kiristin tarkoituksella kumppareita, että saisin Vennin ymmärtämään, ettei tarvitse kulkea noin "jännittyneenä" väkisin, se veti kuminauhan kanssa kilpaa ja vasta lopuksi suostui rentoutumaan ja tajusi, että narut löystyvät, kun rentoutuu ja antaa kaulan pidentyä rennoksi. Kehuin Venniä kovasti, kun se lopuksi käveli ihan turpa maassa kumpparit löysällä.


Sen jälkeen vaihdoimme Nallen ja Vennin Rommiin ja Ressuun. Sain Päivikiltä (Roosa-ponin omistajalta) kokeiluun muutamia loimia Ressulle ja niistä pari oli tosi hyviä. Kokeilin niitä ennen ratsastusta Ressulle, ne näkyvät tuossa kuvassa mytyssä. Menimme kentällä hetken:

Olin jo alkamassa jakamaan iltaruokia, kunnes luin kalenterista, että tänään piti tulla heinäkuorma. Menin ihan paniikkiin, olin ihan unohtanut koko jutun! Etsin äkkiä kännykkäni, sillä kuorman olisi pitänyt tulla jo tunti sitten. Onneksi sieltä oli tullut viesti, että tulevat tunnin myöhässä. Huh! No mutta se ei paljoa auttanut, sillä takapihalle piti mennä katsomaan, että auto pääsee peruuttamaan sinne ja piti äkkiä hakea rahaa kotoa, ehdin juuri ajoissa. Nyt on taas varasto täynnä heinää ja tämäkin viikko saatu onnellisesti päätökseen :)