Ypäjällä oli todella hauskaa ja oli kiva perehtyä paremmin ympäristöön, mikäli sinne pääsen opiskelemaan. Ensimmäisenä iltana kaikki tuntui sekavalta, mutta seuraavana päivänä alue alkoi hahmottua ja tallien / maneesien nimet tulivat tutuiksi. Tuo paikkakunta jaksaa aina yllättää uudelleen ja uudelleen, se on niin hevospitäjä kuin vain voi olla. Kävelytiet ovat toisarvoisia, ensimmäinen asia mikä tulee vastaan keskustaa lähestyessä, on valaistu ratsastustie autotien vieressä. Sitten alkavatkin jo suuret laitumet, hevosia, talleja, maneeseja, heppatyttöjä.... Meidän viikonlopusta vain pieni osa kului tallilla Emmin Zamigo-hevosen kanssa. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jospa jätän ne tälläkertaa kuvat julkaisematta :D
Maanantai oli tuskainen päivä. Rennon viikonlopun jälkeen paluu arkeen koetteli hermoja. Töiden jälkeen odottivat tallihommat ja vettä satoi kuin saaista kaatamalla. Hevoset olivat rikkoneet aitoja edellisenä iltana ja ensimmisen kerran tuli sellainen olo, että p*rkele olkoot. Mietin myös karsinoita siivotessani, että mitä muuta elämällään voisi tehdä, kuin lojua kaiket illat tallihommien parissa. Mietin myös millä saisin hommaa helpotettua, mietin kaikki vaihtoehdot hevosten vähentämisestä vuokraajien hankkimiseen. Yön yli nukuttuani mieli oli vähän parempi. Sinäiltana Sara oli siivonnut karsinat ja ratsastanut Vennin. Itse menin tallille kuuden aikoihin, ilma oli hieno ja lämmin. Naureskelimme tallilla kaikille eläimillemme ja otimme kuvia. Sen jälkeen ratsastin Ressulla kentällä, ja se oli ihan huippu. Menimme loppuravit ja -käynnit maastossa shettisten kanssa, kun Halkolan tytöt tulivat ratsastamaan poneilla. Ei se hevostelu enää tuntunut niin vastenmieliseltä, huonoja päiviä tulee aina välillä. :)
Pinnin maha 292vrk
Sara ja Venni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti