Torstaina lähdimme Vennillä ja Ressulla Heiskasen seuravalmennukseen Ruusutarhalle. Meille tuli vähän kiire, kun siivosin karsinat ennen lähtöä ja Sarakin tuli vähän myöhässä. Laitoimme hepat reippaasti kuljetuskuntoon ja lastasimme ne traikkuun. Molemmat pojat matkustivat todella fiksusti, vaikka vähän epäilytti, että miten Ressun kanssa mahtuu toinen hevonen samaan autoon. Hyvin mahtui ja Subarukaan ei hyytynyt! Perillä otimme poitsut traikusta ja heitimme satulat selkään. Minua vähän jännitti tuo Ruusutarhan maneesi, kun minulla meinasi jo Rocksun kanssa osua pää kattoon aitojen vieressä ja Ressu on kuitenkin paljon isompi. Maneesissa hyppäsimme selkään ja verkkasimme vähän. Pää kävi lähellä kattoa, jos meni liian lähelle seinää, mutta kun kumarsi niin mitään hätää ei ollut. Nauroinkin, että onkohan mun kypärässä yhtään timanttia jäljellä tunnin jälkeen, kun kaikki rapisee irti kattoon osuessa :D Hannan saavuttua paikalle hän kyseli taas kuulumisia, kerroin koulukisoista ja hän sanoi, että ne meni ihan hyvin. Sitten hän tietty kysyi olemmeko toipuneet "onnnettomuudesta", jonka takia jouduimme edellisen valmennuksen perumaan. Saralta hän kyseli miten Venni on mennyt ja tietty Sarasta itsestään, kun ei ollut aiemmin ollut hänen valmennuksessaan.
Tunnin aiheena oli ratsukon tasapaino. Se on laaja käsite ja kävimmekin aluksi läpi ihan teoriassa ratsastajan sekä hevosen tasapainoa. Lähdimme sitten tekemään harjoitusta, jossa saamme hevosen tasapainoon eteen-taakse - suunnassa. Eli ajattelimme hevosen olevan kiikkulauta, jonka painon pitäisi jakautua tasaisesti etu- ja takapäälle. Lähdimme tekemään peruutuksia ensin käynnistä ja sitten ravista. Tarkoituksena oli siis saada hevoselta painoa edestä taakse. Pääsääntöisesti kaikki hevoset liikkuvat aina etupainoisina, ellei niitä ratsasta oikein. Ressu oli tosi hyvä, sille peruutukset on helppoja ja sain ratsastettua ne hyvin. Sara ja Venni tahkoivat harjoituksia toisella ympyrällä, mutta välillä vilkaisin sinnepäin ja heilläkin näytti sujuvan aika hyvin. Sara sanoi peruutusten sujuneen paremmin ravista kuin käynnistä.
Seuraavaksi aloimme miettimään hevosen tasapainoa toisessa mielessä. Hevonen ei ole tasapainossa, jos se kaatuu sisään- tai ulospäin tai puskee lapa edellä tms. Taas pysähdyimme hetkeksi miettimään asiaa teoriassa ja sitten aloimme harjoittelemaan. Jatkoimme ympyröillä niin, että menimme ympyränuralla puoli kierrosta myötäasetuksessa ja toisen puolen vasta-asetuksessa. Sitten jatkoimme niin, että vaihtelimme asetuksen voimakkuutta eli asetimme sisään ja ulos välillä kunnolla, välillä ihan vähän. Ressun kanssa sujui hyvin, huomasimme Hannan kanssa, että molemmissa kierroksissa vasemmalle asetus hidastaa heti ravin tempoa ja on selvästi vaikeampaa. Nyt minun täytyy muistaa aina vasempaan asettaessa ratsastaa aktiivisemmin eteen. Venni meni kanssa hyvin, se tietysti ei omaa kovin hyvää tasapainoa ja puski herkästi lapa edellä menemään.
Seuraavaksi otimme laukkaa. Sain Ressun laukkaamaan tosi reippaasti ja se jopa kuumeni. Teimme asetuksia myös laukassa, mutta en kamalasti asettanut ulos, kun laukka hyytyi heti enkä olisi saanut sitä ylläpidettyä. Meidän pikku-Vennimme yllätti laukassa. Hanna ei tiennyt, että olemme laukanneet vasta suoria uria ja sanoi Sarallekin, että nyt laukannosto ja laukkaa ympyrällä. Sara teki työtä käskettyä ja otti useita nostoja ympyrällä ja laukka säilyi välillä jopa kierroksen! Ihan huippua!
Tunti oli todella onnistunut, Hanna kehui Ressun ravia loppuverkassa. Samoin hän sanoi, että istuntani on parantunut. Kaikilla muillakin tuntilaisilla meni tosi hyvin ja kaikki lähtivät hymy korvissa maneesista kotiin jatkamaan treenejä. Me laitoimme hepat kuljetuskuntoon maneesissa, heitimme pojat koppiin ja lähdimme kotiin. Elina oli kuvaamassa valmennusta, mutta kuvat eivät nyt ehtineet tähän postaukseen, ehkä myöhemmin ;)
Eilen olimme vanhalla työpaikallani pitämässä ponitalutusta. Tapahtuma oli Raikun ala-asteella, koulu oli ostanut kaikille oppilaille talutuskierroksen ja oppilaiden lisäksi heidän sisaruksiaan ym kävi ratsastamassa. Poneina meillä oli Rommi ja Venni. Vennille tämä kerta oli ensimmäinen ja se käyttäytyi ihan huippuhienosti. Se tuntuu olevan paljon varmempi ja helpompi, kuin ystävämme Nalle, joka saattaa välillä säpsähtää jotain ihan vain kenkkuillakseen. Nallea ei myöskään ole kiva taluttaa, kun se aikansakuluksi maistelee taluttajan sormia. Ainut ongelma Vennillä oli paikallaan seisominen, kun ei ollut jonoa. Silloin piti taluttaa tyhjää kierrosta, vaikka Nallen ja Rommin kanssa yleensä istuskelemme ja otamme rennosti. Vennin suosikkijuttu oli ehdottomasti paloauto. Mutta eiköhän se ole aina tuollaisten 7v pikkupoikien mieleen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti