Mahdottomat pakkaset

Oltiin tiistaina Ressun kanssa ekalla yhteisellä tunnillamme. Lähdimme kävelemään tallilta kohti maneesia, jonne matkaa reilu kilometri. Ratsastustiellä päätin ottaa vähän ravia, kun oli vähän kiire ja muutenkin oli hyvä lämmitellä hevosta jo matkalla. Ja pas*an marjat sanoi hevonen: Juokse keskenäs. Ja niinhän sitä sit mentiin ryytlaukkaa hevosta perässä kiskoen loppumatka, kun en päässyt enää takaisin selkään. Omat lihakset olivat ainakin lämpimät ja hiki pinnassa ennenkuin edes maneesille pääsimme. Hevonen tosiaan pelästyi edessä olevaa lantakasaa. Itse kevensin ja olin juuri jalustimien varassa "seisten", kun heponen pakeni peruuttaen takavasemmalle. Nyt mua tosiaan nauratti; en voi tippua noin helposti!

Maneesilla Anna oli ihan näreissään mun tippumisesta ja patisti mut Saaran istuntatunnille. Nämä tippumiset johtuu kuulemma mun huonosta tasapainosta. Okei tiedän, mutta uuden ison hevosen jättiläismäiset liikkeet vaatii todella totuttelua. Kyllä Rockyn kanssa kaikki oli niin helppoa... 

Tunti meni ihan hyvin, Ressu oli vähän tahmea ja se johtui luultavasti tuosta väliaikaisesta satulasta. Uusi satula tulee maanantaina kokeiluun postin kautta.

Tuon päivän jälkeen en ole juurikaan selkään kiivennyt. Eikä ole sen koommin kukaan kiivennyt shettistenkään selkään. Pakkasta on ollut joka päivä -20'C tai enemmän. Tänään täällä oli -32'C iltapäivään asti ja laitoin hevoset vasta silloin pihalle. Nyt pakkanen on taas kiristynyt. Onneksi ensiviikolla helpottaa!

Ponit poseeraa: