Poju oli hieman hämillään, kun oli lähdön aika, se ei antanut kiinni tarhasta uudelle omistajalle, mutta käveli minua vastaan portille pelokkaana ja yritti selvästi sanoa, ettei halua lähteä. Tuntui ihan kamalalle ottaa se kiinni, pettää sen luottamus ja antaa se oudon ihmisen mukaan. Pojun hirnunta kaikui trailerista, kun perävalot vielä näkyivät, kamalin hetki oli tämä. Pysyin kuitenkin kasassa, muutama kyynel tuli, mutta vasta pari minuuttia myöhemmin. Sitten pitikin jo istua autoon ja kääntää Volvon nokka kohti Ikaalisia ja kiirehtiä "Pinni"-ponia katsomaan!
Pinni asusteli Anjalan hevostilalla noin 20 shettiksen pihatossa. Siellä oli sen varsoja ja vielä niidenkin varsoja. Pinni oli todella kiltti, kuten muutkin ponit. Marinka koeratsasti sillä vähän kentällä, käveli ja otti vähän ravia ilman satulaa. Pinni on siis ollut ikänsä täysin siitoskäytössä, eikä ole ratsuna aiemmin toiminut. Teimme ponista kaupat ja laitoimme sen traikkuun, jonne se käveli suoraan. Sanoimme heipat kasvattajalle ja olimme menossa autoon, kunnes rytisi ja lujaa. Ajattelin käydä vilkaisemassa mitä se neiti siellä touhuilee ja arvaus osui oikeaan: Poni oli etupuomin päällä! Siinä sitten tehtiin pienimuotoista irroitustyötä, jonka jälkeen otimme etupuomin vallan pois (satulakaappi estää ponin pääsyn traikun etuosaan) ja sidoimme sen hyvin kiinni molemmin puolin. Jatkoimme matkaa ja kolistelu jatkui, pysähdyimme heti lyhyen hiekkatien jälkeen tarkistamaan tilanteen. Poni oli trailerissa väärinpäin!! Uskomaton tapaus, se oli kääntynyt perse menosuuntaa kohti ja oli aivan paniikissa. Meinasi loppua hyvät neuvot kesken, kun minuakin alkoi jo homma hirvittää (tätä tapahtuu HYVIN harvoin). Onneksi äitini oli mukana, joten hän ajoi kotiin ja minä jäin traikkuun sisälle. Vaan eipä sujunut! Pinni tunki väliseinän alta toiselle puolelle (muoviläpyskä). Jouduimme avaamaan lastaussillan ja kääntämään väliseinän poikittan ja pidin Pinniä koko matkan kiinni siellä ahtaammalla puolella niin, että se matkusti poikittan traikussa, jolloin ei päässyt punkemaan takapuoltaan laidan ali toiselle puolelle. Voin kertoa, että hevostrailerissa, liki 30 asteen helteessä, kenkkuileva poni kaverina, oli aika karsea matkustaa! Puolitoista tuntia kestänyt matka tuntui ikuisuudelta, jaloissa painoi, kun ei voinut istua ja ponia piti rauhoitella kokoajan. Mutta hengissä selvittiin kotiin asti!
Välien selvittelyä Pinnin ja Nallen kesken :D
1 kommentti:
Uusi lukija ilmottautuu! On teillä ollu hurja ensitaival, huh. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! ihania ponskuja kuvissa!
Lähetä kommentti