Kerrankin päivitysväli ei venähtänyt vuorokautta pidemäksi! Nyt vaan sattuu oleen tylsää ja kamerakin oli tallilla tänään niin onvähän kuvamateriaalia.
Eli mulla oli tänään töistä vapaapäivä ja soitinkin heti kahdeksalta eläinlääkärille, että voisko se tulla rokottaan Rommin ja Vennin, kun ne tarvisi tehosterokotuksen ja olisin kotona. No Sainio (joka on muuten maailman ihanin eläinlääkäri), hurautti paikalle heti parin tunnin päästä. Odotellessani siivosin karsinat huolella ja muutenkin vähän järjestelin paikkoja. Hain meidän Zelda-koirankin tallille, kun halusin eläinlääkärin vilkaisevan sen haavaa, joka ei oikein ole parantunut. No nyt on taas rokotukset kunnossa eikä haavastakaan tarvitse olla huolissaan :)
Tulin sitten hetkeksi sisälle syömään ja lataan kameraa, että saan otettua Ressusta vähän kuvia. Menin iltapäivällä takasin tallille ja kävin vähän taluttelemassa Ressua maastossa. Päästin sen nakuna kentälle ja herra otti siit kaiken ilon irti.
Mulla on tulossa postissa aika paljon tavaraa tuolle otukselle. Löysin nyt vihdoinkin isot kuolaimet ja ne tulevat toivottavasti vielä tälläviikolla. Nuo bäkkärin suojat tulee varmaan lähipäivinä, ne on tosi hyvät laittaa rankan liikutuksen jälkeen jalkoihin. Tässä kuvia mitä tulossa:
Ja satula etsinnässä, jos jollain myynnissä niin vinkkaa! Albion musta koulusatula 17-17,5" leveys x-wide ja hp ei kauheasti yli tonnin... ;)
Ja huomenna sitten ekalle tunnille. Anna tulee pitään meille Tavelaan koulutunin, menen sinne Vennin Wintecillä, kun huomasin tänään sen sopivan Ressulle aika hyvin. Illalla olisi ollut myös Heiskasen valmennus, mutta jätettiin se nyt veilä Ressun kanssa väliin.
Kävimme uuden heposen kanssa ostotarkastuksessa klinikalla heti maanantaina, jossa se tutkittiin, taivuteltiin ja kuvattiin. Kaikki olivat kunnossa, pientä kulumaa tietysti oli nivelpinnoilla, mikä on ymmärrettävää, kun kyseessä on tuon ikäinen ja kokoinen urheiluhevonen. Kävin samalla klinikkareissulla ostamassa Hööksistä suitset ja jalustinhihnat, kotona selvisi kuitenkin, ettei full-koon suitset mahdu sille. Lähdin heti tiistaina vaihtamaan niitä, onneksi löytyi x-fullit! Mukaan tarttui myös poneille uusia harjoja, vesiämpäri ja tietysti uusi x-full riimu.
Hevosen nimi on siis Reino, mutta kun se ei vain meille luonnistu, niin siitä on väännetty Ressu. Se on lähestulkoon yhtä hassu nimi, mutta minkäs sille mahtaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)
Enää puuttuu satula. se onkin kinkkisempi ja kalliimpi juttu. Olen nyt ratsastellut rungottomalla shettissatulalla ja voin kertoa, ettei se ole erityisen hyvä noin isoliikkeisellä hevosella. Muuten rakastan sitä satulaa, se on kiva heittää esim. Vennille ja lähteä köpöttelemään. Rockynkin kanssa menin sillä silloin, kun ei ollut sopivaa satulaa. Vedettiin sillä valmennuksissa ym, se on aivan loistava!
Toki tämä "lätkäsatula" kostautui toissapäivänä tuolla pellolla, kun olimme Ressun kanssa köpöttelemässä hengessa. Herra innostui ja veti armottoman pukkirodeoshown ja tämän tuloksena mätkähdin selälleni lumihankeen. Siinä hetken makasin hankeen uppoutuneena ja katselin parii metriä yläpuolellani pörisevää ruunanretaletta, joka oli kovin hämillään tilanteesta; Eikai se nyt noin pienestä intoilusta tipu? Vartin päästä pääsen selkään, kymmenien kertojen yrittämisten jälkeen. Etsin pellonlaidalta kiviä ja kantoja, mistä pääsisin selkään. Pellolla oli lunta yli polvien ja matkaa lähimmälle ulospääsylle oli parisataa metriä, eikä se kovasti houkutellut tarpomiseen. Tuon selkään kun ei ilman koroketta pääse, varsinkaan tuon satulan kanssa, joka luiskahtaa mahan alle helposti. Selkään päästyäni otin taas ravin ja täysin samalla kohtaa herra teki aivan saman tempun. Siinä oli naapurin issikoilla katsomista kun Suskua vietiin niin, että nuttu tutisi. Lensin pukista aina metrin kohti taivasta ja seuraavan pompun myötä kaulalle ja taas satulaan, kunnes olikin jo seuraavan pukin vuoro. Voi Ressu parka, tilanne 1-1 ja Susku pysyi satulassa!
Muuten meillä on mennyt oikein hyvin, se on koitutunut hienosti ja rakastaa tarhailua. En tiedä, että onko se ollut kokopäivän tarhassa, mutta meillä sitä on aivan turha yrittää jättää sisälle kovien pakkasten takia. Se pyörii karsinansa ihan sekasin ja odottaa, että pääsee ulos. Heinänkulutuskin kasvoi silmissä, sillä tämä tapaus kiskoo heinää aivan älyttömästi. Se nyt on ymmärrettävää, kun on iso hevonen. Illalla tuleekin uusi heinäkuorma ja saamme taas 150 pikkupaalia lisää. Olen nyt ostamassa myös säilöheinää pyöröpaaleissa niin saa antaa sitä sitten kaikille lisäksi. Ennen en ole voinut ostaa säilöä, kun heppoja (tai siis pikkuponeja) on ollut niin vähän, että se olisi ehtinyt pilaantua. Nyt on talli täynnä syömäreitä ja ulkona pakkasta, eli paali säilyy varmasti.
Rommi ja Pinni
Venni ja Aleksandra
Nalle ja Marinka
Ressu ja uusi loimi
Kävimme tänään hakemassa yhden tutun kanssa mun vanhan suokkiruunan Pojun takaisin Kangasalle. Myin sen yhdelle naiselle kesäkuussa ja hän halusi nyt luopua siitä, kun oli liiasta rasituksesta mennyt jalka rikki. Harmillista hevosen kannalta, se on joutunut olemaan siellä tositosi rankassa liikutuksessa, vaikka myin sen tosi edullisesti kevyeeseen käyttöön. Onneksi saimme Pojun pois sieltä ja se pääsi loppuelämän kotiin tänne Kangasalle. Lyhyellä varotusajalla meillä ei ollut järjstää Pojulle kunnon tallipaikkaa, mutta tämä meidän tuttu vei sen nyt kotitilalleen, joka on parhaillaan remontissa. Poju joutuu siellä nyt olemaan toistaiseksi ilman kaveria, kunnes talli saadaan täysin remontoitua ja perheen toinen hevonen pääsee sinne Pojun kaveriksi. Olin yllättynyt, kun Poju ei ollut ollenkaan hämillään tilanteesta ja jäi hyvillämielin yksin tarhaan :)
Tässä vielä viikko sitten kuvattua materiaalia, kun innokas kummityttöni oli meillä kyläilemässä:
Jihuu löysin netistä ilmoituksen aivan mahtavasta hepasta, soitin heti myyjälle ja melkein menetin toivoni, kun koeratsastuksia oli sovittu heti sille illalle sekä nyt viikonlopuksi. Sain sovittua koeratsastuksen kuitenkin seuraavalle päivälle. Soitin valmentajalle ja hän kehui hevosen sukua ja sanoi, että tuo on hyvä jo pelkän suvun puolesta. Jännitin koko illan, että ostaako sen päivän koeratsastaja hepan. En meinannut rauhoittua ollenkaan ja vasta iltamyöhään tuli viesti, että tämä ostajaehdokas haluaisi kokeilla heppaa vielä toistamiseen maneesilla eli lähdimme siis seuraavana päivänä Riihimäelle. Jipii!
Kun pääsimme perille, niin myyjä sanoi et oli TOSI lähellä, ettei heppa ole jo myyty, sillä kun olimme matkalla sinne niin joku olisi ostanut sen puhelimessa ilman näkemistä, mutta onneksi myyjä sanoi, että olemme jo tulossa eikä viitsi soittaa meille ja perua kokeilua.
Menimme talliin ja siinähän tuo komistus seisoi heti oven edessä. Se katseli siinä lempeillä silmillä meitä ja sen suuret korvat nousivat höröön - rakastuin! Laitoin hepan käytävällä kuntoon ja tein sillä kaikki normaalit hoitotoimenpiteet. Se oli aivan superkiltti, vaikka olikin aivan hervottoman kokoinen. En meinannut jaksaa nostaa edes satulaa selkään, puhumattakaan selkäännoususta. Jakkaraltakin nouseminen teki tiukkaa. Myyjällä oli kovasti kuumetta niin hän ei voinut ratsastaa sillä eli en nähnyt hepan liikkeitä ennen selkään nousua, vähän jännitti, mutta turhaan.
Koeratsastin hepan pihassa olleella isolla kentällä, mutta siinä oli lunta melko reilusti eli oli vähän haastavaa. Hepan ravi oli aivan hervottoman iso, aluksi keventäminenkin oli vaikeaa ja nauroin, kun olo oli kuin alkeisratsastajalla. Aloin istumaan pieniä pätkiä harjoitusravissa ja sekin alkoi sujumaan ihan hyvin. Raviväistöt onnistui tosi hienosti, heppa oli tosi kiltti ja teki mitä pyysi. Suurin ongelma oli laukkannosto, sillä heti jos nojasin itse liikaa eteen niin laukka ei noussut. Todellinen opetusmestari, olin aivan myyty! Lähdin yksin vielä loppukäynnit pilkkopimeeseen maastoon, menin ihan pitkin ohjin ja puhuin kännykkäänkin samalla. Heppa ei pelkää mitään ja on tosi kiltti ja selväpäinen. Sitten piti tehdäkin jo päätös, sillä myyjän puhelin soi monta kertaa ratsastukseni aikana. No eihän tuossa ollut vaihtoehtoja! Maksoimme käsirahan ja kävin halimassa heppaa vielä tallissa. Sitten lähdimme takaisin kohti Kangasalaa, johan kello olikin yli yhdeksän illalla!
Heti kotiin päästyäni ja hepat ruokittuani menin koneelle tilaamaan varusteita, sillä hepan mukana ei tule kuin riimu. Mulla ei ole mitään varusteita tuon kokoiselle hepalle, se käyttää 165cm loimia ja muut taitaa olla x-fullia. Kello oli jo melkein kaksi yöllä, kun sain tilattua loimet ja kuolaimet. Nukahdin erittäin onnellisena :)
Tässä vielä tietoa:
- KWPN ruuna
- synt. -98
- säkä reilu 170cm
- re110-120cm
- heA yli 60% tuloksilla kansallisella tasolla
Tässä vielä kuvat kuvat loimista mitä tilasin:
Ulkotoppis:
Sadeloimi:
Tallitoppis:
Vielä pitäis ostaa kuivatusloimia, suitset, satula (koulu ja este), jalustinhihnat, suojat, ratsastusloimi ym... lista on aivan loppumaton! Hihii, toisaalta ihanaa, vaikka rahaahan tietysti kuluu ja paljon!
Viedään heppa maanantaina klinikalle ja mikäli kaikki on hyvin niin saamme sen kotiin heti silloin. Nyt vain sormet ja varpaat ristissä, ettei löydy mitään ihmeellistä!!
Tässä myyntivideo!
Tämän kaiken hehkutuksen jälkeen pitää muistaa se kurjempi puoli, nimittäin Rocksusta luopuminen on edessä huomenna... No mutta se pääsee hyvään kotiin!!
Taitaa monelle tulla yllätyksenä, mutta olen myymässä Rocksua pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen. Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia ja tajusin olevani tänäkin keväänä samassa tilanteessa kuin vuosi sitten: Hevosen taso ei riitä Ypäjälle. Kysyin valmentajalta mitä minun kannattaisi tehdä ja hän sanoi, että fakta on se, että siellä en Rockyn kanssa pärjää. Tunteet oli siis pakko sivuuttaa ja laitoin ilmoituksen ht.nettiin.
Yhteydenottoja tuli aivan valtavasti, ensimmäiset s-postit oli tullut heti ilmoituksen laiton jälkeen. Olin aivan pulassa viestien kanssa ja yritin parhaani mukaan vastata kaikille. Jotkut hoputtelivat ja pommittivat viesteillä. Ensimmäinen koeratsastaja tuli jo seuraavana päivänä ja olisi Rocksun jo ostanutkin, mutta odotin vielä tämänpäivän koeratsastajan, joka kuulosti puhelimessa tosi kivalle. Onneksi maltoin odottaa enkä suostunut uusiin koeratsastuksiin, sillä tämän päivän kokeilijat ostavat Rockyn. Me viemme sen heille ensiviikon sunnuntaina, koska olemme samalla menossa katsomaan/kokeilemaan samalle paikkakunnalle yhtä laadukasta harrasteheppaa. Ikävä tulee ja luopuminen on tosi rankkaa, mutta mikäli itse aion ratsastajana kehittyä, tämä on ainut keino totauttaa omat unelmat. Niin kamalalta kun se kuulostaakin.
Uusi koti on keski-Suomessa perheen tilalla, jossa kaverina on lämppäri ja pikkuponi. Pihassa heillä on oma kenttä ja isompia talleja löytyy kävelymatkan päässä. Hevosista huolehtii perheen isä, mutta pääasiassa Rocky pääsee perheen 14-vuotiaan Tiia-tytön ratsuksi. Heillä synkkasi yhteen tosi kivasti ja Rocksu nautti, kun sai vaan ravailla ja nauttia menosta :)
Sara ja Rocky
Nyt alkaisi siis uuden hepan etsintä... Ei kauheasti kiinnosta, niin hullulta kuin se tuntuukin. No täytyy katsella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eipä sitä kannata stressata.
Venni on ollut nyt aivan kummalinen pari päivää ja tänään se teki sellaisen tmepauksen, että oksat pois! Meidän pomminvarma poni, PUKITTI, maastossa pikkutytön alas ja kaikenkukkuraksi otti ja häippäsi kotiin. Kyseessä taisi olla onnistunut rajojen kokeileminen. Menin sillä itse sen jälkeen ja ei ollut mitään ongelmaa. Toki pakkasetkin voi vaikuttaa ja varsinkin tuo tuuli ja viima, joka pölläyttelee lunta ympäriinsä.
Ystävämme Nalle ja Rommi, ne vasta mun hermoja ovatkin koetelleet tälläviikolla! Keskiviikkona Nalle oli ihan dingdong kentällä ja sinkoili kokoajan johonkin suuntaan pikkutyttö selässä. Yllättäen Rommi otti ja lähti kauheeseen laukkaan ja sen ratsastaja tippui. Torstaina jatkui sama sinkoiliu ja pelleily, nyt pojat kirmasivat laukkaan samaan aikaan ja heittivät tytöt alas niin, että tanner tömisi. Sitten alkoi kunnon show, kun pojat laukkasivat ja riekkuivat kentällä ohjat jaloissa ja loimet lepattaen, eivätkä antaneet kiinni. Tätä kesti kymmenen minuuttia ja lopputunti meni ihan hyvin.
Perjantaina otin varmanpäälle ja juoksutin kaikki ennen tuntia, myös naapurin Ponin, joka tuli taas hommiin meille. Laitoin tytöt menemään kunnon alkuravit, jotka kestivät yli 20 minuuttia putkeen. Siinä myös teimme temponlisäyksiä ja muuta. Tämä väsytystaktiikka taisi toimia, sillä kukaan ei pelleillyt tunnin aikana ja kaikki pysyivät selässä. Ponit olivat ihanan väsyneitä, ja ahh kuinka nautin siitä tilanteesta!! Tilanne Susku vs ponit 2-1.
Huomenaamulla olisi taas aika lähteä estekisoihin Nallen ja Rommin kanssa, saa nähdä pysyykö ponit töpöösissään ja tytöt satulassa! Jenniina menee Nallella ristikon ja Marinka menee sillä 50-60cm, jotta Nallelle muistuu mieleen nuo isommatkin esteet. Marinka menee myös Rommilla tuon luokan.
Tässä vielä se heppa, jota ollaan menossa katsomaan sunnuntaina:
Näin alkuun täytyy ihan ensin kertoa viimevuoden puolella olleesta Heiskasen kouluvalmennuksesta, jossa olimme Marinkan kanssa. Minä menin poikkeuksellisesti Vennillä ja se hieman kauhistutti. Ensinnäkin Vennin kuljetuskäyttäytmisestä (trailerissa) ei ollut takeita, pohjakunto sillä ei ollut mikään loistava ja muutenkin se on vielä niin osaamaton. Matka sujui superhyvin, vaikka oli pimeää ja satoi vettä,.Venni käyttäytyi tosi hienosti, Rommi oli selvästikin hyvää seuraa! Ajattelin valmennusta positiivisesti, oppii siinä itsekin projektia kouluttaessa. Ja näin totistesti olikin. En ole taas vähään aikaan ollut noin tehokkaalla tunnilla, jolla olisi oppinut noin paljon.. Välillä jouduttiin jättäytymään Vennin kanssa omille välikäynneille ja jatkoimme ryhmän mukana taas, kun poitsu oli vähän levännyt. Revin kuitenkin kaiken tiedon irti ja kuuntelin tarkasti Hannan neuvoja muille ratsastajille. Välillä kuvittelin olevani Rockyn selässä ja mietin miten sen kanssa voin näitä asioita harjoitella. Olo oli kuin alkeisratsastajalla ja alla oli hevonen, joka ei osaa mitään, mutta silti tunti oli todella tehokas! Laukkaa emme kokeilleet Vennin kanssa ollenkaan, sillä se olisi ollut väärin sille. Se meni niin hienosti ja kiltisti koko tunnin ravijutut, ettemme viitsineet kiusata sitä yrittämällä laukkaa, joka on kentällä sille vielä vaikeeta. Hanna sanoi, että syy Vennin laukkaongelmaan kaarevilla urilla on vain ja ainoastaan voimattomuus, joka varmasti ajanmyötä paranee. Hän myös kehui Vennin luonnetta!
Uusivuosi sujui rauhallisesti, hepat olivat hieman ihmeissään, mutteivat turhia hermoilleet. Vein ne sisälle tuolloin joskus ennen kuutta ja kaikki olivat ihan rauhallisia, vaikka ensimmäisiä raketteja räjähteli taivaalla jo ennen neljää. Itse oli Halkoloilla uudenvuoden, joka sujui tosi hienosti :)
Tänään tallilla oli aikamoinen vilske, kun pikkuratsastajia tuli ratsastamaan poneilla. Venni ja Rommi toimivat hiihtoratsastusponeina ja Pinnikin pääsi vähän köpöttelemään tielle suuren vauvamahansa kanssa... tosin Pinnin mielestä ratsastaja piti heittää ensin pari kertaa kuusjorpakkoon. =D Tässä kuvia ja videoita:
