Haikeita tunnelmia...

Taitaa monelle tulla yllätyksenä, mutta olen myymässä Rocksua pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen. Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia ja tajusin olevani tänäkin keväänä samassa tilanteessa kuin vuosi sitten: Hevosen taso ei riitä Ypäjälle. Kysyin valmentajalta mitä minun kannattaisi tehdä ja hän sanoi, että fakta on se, että siellä en Rockyn kanssa pärjää. Tunteet oli siis pakko sivuuttaa ja laitoin ilmoituksen ht.nettiin.

Yhteydenottoja tuli aivan valtavasti, ensimmäiset s-postit oli tullut heti ilmoituksen laiton jälkeen. Olin aivan pulassa viestien kanssa ja yritin parhaani mukaan vastata kaikille. Jotkut hoputtelivat ja pommittivat viesteillä. Ensimmäinen koeratsastaja tuli jo seuraavana päivänä ja olisi Rocksun jo ostanutkin, mutta odotin vielä tämänpäivän koeratsastajan, joka kuulosti puhelimessa tosi kivalle. Onneksi maltoin odottaa enkä suostunut uusiin koeratsastuksiin, sillä tämän päivän kokeilijat ostavat Rockyn. Me viemme sen heille ensiviikon sunnuntaina, koska olemme samalla menossa katsomaan/kokeilemaan samalle paikkakunnalle yhtä laadukasta harrasteheppaa. Ikävä tulee ja luopuminen on tosi rankkaa, mutta mikäli itse aion ratsastajana kehittyä, tämä on ainut keino totauttaa omat unelmat. Niin kamalalta kun se kuulostaakin.

Uusi koti on keski-Suomessa perheen tilalla, jossa kaverina on lämppäri ja pikkuponi. Pihassa heillä on oma kenttä ja isompia talleja löytyy kävelymatkan päässä. Hevosista huolehtii perheen isä, mutta pääasiassa Rocky pääsee perheen 14-vuotiaan Tiia-tytön ratsuksi. Heillä synkkasi yhteen tosi kivasti ja Rocksu nautti, kun sai vaan ravailla ja nauttia menosta :)

Sara ja Rocky

Nyt alkaisi siis uuden hepan etsintä... Ei kauheasti kiinnosta, niin hullulta kuin se tuntuukin. No täytyy katsella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eipä sitä kannata stressata.

Venni on ollut nyt aivan kummalinen pari päivää ja tänään se teki sellaisen tmepauksen, että oksat pois! Meidän pomminvarma poni, PUKITTI, maastossa pikkutytön alas ja kaikenkukkuraksi otti ja häippäsi kotiin. Kyseessä taisi olla onnistunut rajojen kokeileminen. Menin sillä itse sen jälkeen ja ei ollut mitään ongelmaa. Toki pakkasetkin voi vaikuttaa ja varsinkin tuo tuuli ja viima, joka pölläyttelee lunta ympäriinsä.

Ystävämme Nalle ja Rommi, ne vasta mun hermoja ovatkin koetelleet tälläviikolla! Keskiviikkona Nalle oli ihan dingdong kentällä ja sinkoili kokoajan johonkin suuntaan pikkutyttö selässä. Yllättäen Rommi otti ja lähti kauheeseen laukkaan ja sen ratsastaja tippui. Torstaina jatkui sama sinkoiliu ja pelleily, nyt pojat kirmasivat laukkaan samaan aikaan ja heittivät tytöt alas niin, että tanner tömisi. Sitten alkoi kunnon show, kun pojat laukkasivat ja riekkuivat kentällä ohjat jaloissa ja loimet lepattaen, eivätkä antaneet kiinni. Tätä kesti kymmenen minuuttia ja lopputunti meni ihan hyvin.

Perjantaina otin varmanpäälle ja juoksutin kaikki ennen tuntia, myös naapurin Ponin, joka tuli taas hommiin meille. Laitoin tytöt menemään kunnon alkuravit, jotka kestivät yli 20 minuuttia putkeen. Siinä myös teimme temponlisäyksiä ja muuta. Tämä väsytystaktiikka taisi toimia, sillä kukaan ei pelleillyt tunnin aikana ja kaikki pysyivät selässä. Ponit olivat ihanan väsyneitä, ja ahh kuinka nautin siitä tilanteesta!! Tilanne Susku vs ponit 2-1.

Huomenaamulla olisi taas aika lähteä estekisoihin Nallen ja Rommin kanssa, saa nähdä pysyykö ponit töpöösissään ja tytöt satulassa! Jenniina menee Nallella ristikon ja Marinka menee sillä 50-60cm, jotta Nallelle muistuu mieleen nuo isommatkin esteet. Marinka menee myös Rommilla tuon luokan.

Tässä vielä se heppa, jota ollaan menossa katsomaan sunnuntaina: