Hevosen nimi on siis Reino, mutta kun se ei vain meille luonnistu, niin siitä on väännetty Ressu. Se on lähestulkoon yhtä hassu nimi, mutta minkäs sille mahtaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)
Enää puuttuu satula. se onkin kinkkisempi ja kalliimpi juttu. Olen nyt ratsastellut rungottomalla shettissatulalla ja voin kertoa, ettei se ole erityisen hyvä noin isoliikkeisellä hevosella. Muuten rakastan sitä satulaa, se on kiva heittää esim. Vennille ja lähteä köpöttelemään. Rockynkin kanssa menin sillä silloin, kun ei ollut sopivaa satulaa. Vedettiin sillä valmennuksissa ym, se on aivan loistava!
Toki tämä "lätkäsatula" kostautui toissapäivänä tuolla pellolla, kun olimme Ressun kanssa köpöttelemässä hengessa. Herra innostui ja veti armottoman pukkirodeoshown ja tämän tuloksena mätkähdin selälleni lumihankeen. Siinä hetken makasin hankeen uppoutuneena ja katselin parii metriä yläpuolellani pörisevää ruunanretaletta, joka oli kovin hämillään tilanteesta; Eikai se nyt noin pienestä intoilusta tipu? Vartin päästä pääsen selkään, kymmenien kertojen yrittämisten jälkeen. Etsin pellonlaidalta kiviä ja kantoja, mistä pääsisin selkään. Pellolla oli lunta yli polvien ja matkaa lähimmälle ulospääsylle oli parisataa metriä, eikä se kovasti houkutellut tarpomiseen. Tuon selkään kun ei ilman koroketta pääse, varsinkaan tuon satulan kanssa, joka luiskahtaa mahan alle helposti. Selkään päästyäni otin taas ravin ja täysin samalla kohtaa herra teki aivan saman tempun. Siinä oli naapurin issikoilla katsomista kun Suskua vietiin niin, että nuttu tutisi. Lensin pukista aina metrin kohti taivasta ja seuraavan pompun myötä kaulalle ja taas satulaan, kunnes olikin jo seuraavan pukin vuoro. Voi Ressu parka, tilanne 1-1 ja Susku pysyi satulassa!
Muuten meillä on mennyt oikein hyvin, se on koitutunut hienosti ja rakastaa tarhailua. En tiedä, että onko se ollut kokopäivän tarhassa, mutta meillä sitä on aivan turha yrittää jättää sisälle kovien pakkasten takia. Se pyörii karsinansa ihan sekasin ja odottaa, että pääsee ulos. Heinänkulutuskin kasvoi silmissä, sillä tämä tapaus kiskoo heinää aivan älyttömästi. Se nyt on ymmärrettävää, kun on iso hevonen. Illalla tuleekin uusi heinäkuorma ja saamme taas 150 pikkupaalia lisää. Olen nyt ostamassa myös säilöheinää pyöröpaaleissa niin saa antaa sitä sitten kaikille lisäksi. Ennen en ole voinut ostaa säilöä, kun heppoja (tai siis pikkuponeja) on ollut niin vähän, että se olisi ehtinyt pilaantua. Nyt on talli täynnä syömäreitä ja ulkona pakkasta, eli paali säilyy varmasti.
Rommi ja Pinni
Venni ja Aleksandra
Nalle ja Marinka
Ressu ja uusi loimi
Kävimme tänään hakemassa yhden tutun kanssa mun vanhan suokkiruunan Pojun takaisin Kangasalle. Myin sen yhdelle naiselle kesäkuussa ja hän halusi nyt luopua siitä, kun oli liiasta rasituksesta mennyt jalka rikki. Harmillista hevosen kannalta, se on joutunut olemaan siellä tositosi rankassa liikutuksessa, vaikka myin sen tosi edullisesti kevyeeseen käyttöön. Onneksi saimme Pojun pois sieltä ja se pääsi loppuelämän kotiin tänne Kangasalle. Lyhyellä varotusajalla meillä ei ollut järjstää Pojulle kunnon tallipaikkaa, mutta tämä meidän tuttu vei sen nyt kotitilalleen, joka on parhaillaan remontissa. Poju joutuu siellä nyt olemaan toistaiseksi ilman kaveria, kunnes talli saadaan täysin remontoitua ja perheen toinen hevonen pääsee sinne Pojun kaveriksi. Olin yllättynyt, kun Poju ei ollut ollenkaan hämillään tilanteesta ja jäi hyvillämielin yksin tarhaan :)
Tässä vielä viikko sitten kuvattua materiaalia, kun innokas kummityttöni oli meillä kyläilemässä:
1 kommentti:
On kaunis, tai tarkoitan KOMEA otus tuo Ressu :))
Lähetä kommentti