Sara ratsasti Vennin maanantaina ja tiistaina. Maanantaina he olivat Rommin ja Marinkan kanssa harjussa ja tiistaina "montun pohjalla". Montun pohja on harjun pohjalla suuri hiekka-alue, joka on ratsastuskäytössä ja se näkyy viimesyksynä kuvatussa tallin syysvideossakin.
Sara ja Venni meidän takapihalla
Itse menin harjuilemaan Ressun kanssa keskiviikkona. En ole maastoillut sillä pariin kuukauteen, koska se on niin ärsyttävää säpsyilyä koko homma. Alkumatkasta taas vähän jännitti, kun jouduimme menemään tätä meidän kylätietä sen yhden kilometrin verran, että pääsemme ison tien yli harjuun. Yllätyin, kun hevonen rentoutui täysin päästyään harjuun, vaikkei se ollut ikinä aiemmin ollut siellä. Ressu ymmärsi nauttia luonnon rauhasta ja tiesi, ettei siellä ole mitään pelottavaa. Sillä ei ole varmaan ikinä maatoiltu tuolla tavalla, se ei meinannut ymmärtää mäkien kiipeämistä ollenkaan. Aloitimme heti suoraan jyrkimmästä käyntimäestä, jolla on pituutta joku 200-300m ja se on oikeasti jyrkkä. Puolessa välissä mäkeä tulee pieni tasanne, mutta sitten on taas todella jyrkkä nousu. Ressu pysähtyi mäen alla selvästi kysyen, että olenko ihan hullu, eihän tuosta voi mennä.Vihdoinkin Kehveli ymmärsi jutun juonen ja suostui kokeilemaan. Se puuskutti kuin höyryveturi, surkea kunto! Arvatkaapa, kun tuli ensimmäisen alamäen vuoro... Eihän hevonen voi mennä kuin tasaisella maneesinpohjalla... taisi Ressun maailmankuva hieman avartua. Hetki siinä meni, kunnes heppakin ymmärsi jutun juonen ja sen jälkeen se oli ihan "jee jee". Ravailime harjun päällä hiekkapolkuja ja pysähdyimme katsomaan tuon käyntimäen yläpään viereiseltä näköalapaikalta maisemia Vesijärvelle.
Edellisestä kuvasta kun kääntää hieman katsetta vasemmalle, niin näyttää tältä.
Punaisen ympyrän kohdalta näkyy hieman tallimme kattoa.
Pinkki ympyrä on edellämainittu montunpohja, jossa voi ratsastaa.
Sininen ympyrä on Tavela, jossa käymme maneesilla.
Tuolta montun pohjalta lähtee 4 eri "laukkamäkeä" tänne harjun päälle, josta nyt periaatteessa katsotte alas. Kaikki nousevat mäet ovat hiekkapohjaisia ja hieman eri tyylisiä. Tuolta oikealta lähtee kaksi mäkeä, toinen on sellainen, että alussa on jyrkkä kumpare, sitten loivaa mäkeä kaartuu oikealle ja laukkaa pääsee jatkamaan tämän näköalapaikan ohi harjun toiseen päähän asti eli yhteensä 1,5km. Tämän vieressä menevä mäki on lyhyempi ja jyrkempi, pohja on hieman huonompi isojen kivien takia.
Sitten tuolta vasemmalta lähtee tosi pitkä ja loiva nousu, jonka jälkeen kaartaa tiukasti vasemmalle ja sitten tulee tosi jyrkkä nousu n.50m. Tämä on turvallinen mäki laukata, kun monesti hepat ei jaksa laukata enää tuota viimeistä jyrkännettä niin lujaa, että hanskasta lähtisi. Toinen vasemmanpuolen mäistä on aluksi jyrkkä ja kaartuu vasemmalle, sitten tulee loppumäki loivaa / tasaista tietä.Näiden lisäksi on tuo tosi jyrkkä ja pitkä käyntimäki, joka menee tässä näköalapaikan ohi viistosti. Mäki lähtee nousemaan tuolta oikealta vasempaan tuota harjun rinnettä viistosti ylös.
"Apua taas tuollainen kuoppa!"
Tänään torstaina tallillamme oli kurssi, mukana oli viisi innokasta ponityttöä. Kurssipäivän aiheena "Oma poni". Vauhdikaaseen päivään mahtui paljon uutta tietoa, ponien hoitoa, ratsastusta sekä juoksutuksen opettelua. Saimme myös ihastella Rommin tyylinäytteitä irtohypytyksen parissa. Kaikki tallimme hepat (Nalle, Rommi, Ressu ja Venni) toimivat lastenponeina, mukana oli myös naapurin Piiperö-ori (varsan isä). Kaikki sujui hienosti ja tytöt näyttivät viihtyvän.
Sitten tulikin jo kiire omaan valmennukseen, joka alkoi klo.16.00 Tavelassa. Istuin ruokapöydässä vielä klo.15.30 juuri tallilta saapuneena, aivan rättiväsyneenä. Söin yhden leivän ja vaihdoin ratsastuskuteet niskaan ja lähdin juoksujalkaa takaisin tallille. Kävellen en enää ehtinyt maneesille, kun matkaan menee kävellessä n. 25 minuuttia kaikkine pelottavine käänteineen. Siispä pikaharjaus ja varustus, auto traikun eteen, polle koppiin ja hurautus parin kilsan päähän maneesille. Aikaa kului matkaan vain 5 minuuttia, pirun kätevää :D Ehdin siis hyvin tunnille, joka meni ihan hyvin. Väsy painoi lopussa sekä kuskilla että hevosella kuluneen kurssipäivän takia. Ressukin oli tosiaan mennyt jo yhden tunnin ja se oli selvästi vähän nuutunut lopputunnista.
Vauvalta terveisiä ;)
Ainiin, siitä on nyt kaksi vuotta, kun haimme tuon "osaamattoman ja kapisen näköisen" pikkuponin meille. Maailman ihanin poni, joka ei ikinä lähde meiltä!!
♥ N A L L E ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti