Hupsistakeikkaa!

Voi nolaus mitä tuhelointia kisoissa. Alusta asti säätöä ja säätö loppui kuulutukseen "Susanne Hanweg ja Remember, suoritus hylätään satulasta suistumisen vuoksi"! Voi vihnerö, ja mua nauratti. En kehdannut nauraa kuin pääni sisällä, ettei kukaan näe.

Saavuttiin kisapaikalle (mukamas) ajoissa. Kello oli jotain 11.20, minun luokkani oli tarkoitus alkaa klo.11.50. Kisat olivat kuitenkin etuajassa ja valmentajani Anna huikkasi mulle, että pitäisi olla jo kävelemässä rataa, kun minä vasta parkkeerasin traikkua paikalleen. Äitini juoksi maksaan lähtömaksua ja minä sinkosin juosten tutustumaan rataan. Äitini oli ottanut auton hanskalokerosta Rommin rokotustodistuksen, voi tompelo! Mahto siellä kansliassa tätejä naurattaa. Kävelin pikaisesti radan ja kertasin sen vielä mielessäni. Sitten polle pois kopista ja selkään. Onneksi olin varustanut sen jo kotona.

Verkassa Anna oli neuvomassa, ihanaa!! Verkassa oli aivan järjettömän surkea pohja (kuravelliä) ja meillä oli kauhea kiire.Verkkaan mennessäni ennen minua oli enää 7 ratsukkoa eli aikaa oli tosi vähän. Verkka sujui todella hyvin olosuhteisiin nähden.

Radalle lähtiessäni Ressu kyttäsi yleisön puolella ollutta valkoista lankkua ja lähestyminen ekalle esteelle oli jo hieman mutkittelevaa. Ensimäinen ja toinen este sujuivat hyvin. Kakkosen jälkeen tuli ensimmäinen ongelma, ystävämme laukanvaihto. Ressulla oli väärä laukka ja se piti saada vaihdettua. En meinannut saada Ressua raville, sen mielestä on kiva vetää väärää laukkaa, mutta itse olen asiasta eri mieltä. Ehdin juuri ja juuri nostaa vielä uuden laukan ennen kolmosta, joka meni hyvin, samoin nelonen ja vitonen. Taas laukanvaihto-ongelmia ennen kutosta, joka oli sarja. Taisimme tulla siihen lopulta väärässä laukassa, mutta siitä selvisimme aika hyvin. Laukkaa olisi saanut olla siinä hieman enemmän, kun väli jäi aika pitkäksi. Sitten loppuhuipennus lähestyi. Seiska oli okseri lävistäjällä, jonka jälkeen heti kaarevasti kohti viimeistä estettä. Seiskan hyppy vähän epäonnistui omalta osaltani, kun en päässyt hyppyyn mukaan. Horjahdin kaulalle ja katse oli jossain aivan muualla kuin seuraavalla esteellä. En ehtinyt enää kääntää esteelle, mutta toimin tyhmästi kun edes yritin... Voin vaan kiittää hevosta, ettei se hypännyt sitä niin vinosti. Se kiltisti pysähtyi esteen eteen, selvästi kertoen minulle, että "rakas kuski ei tuosta voi hypätä". Vaan mitä teen minä - horjahdan kaulalle ja hevosen jo kiltisti seistessä tipun jaloilteni alas. Hihii :D

Siinä piti sitten hetki keräillä rohkeutta, että uskalsi tepastela valmentajan luokse kentänlaidalle kuulemaan tuomio. Radalla viipottaessani kuulin välillä tiukkoja huutoja hänen suusta. Kääk... Aloitin vaan pyytämällä anteeksi ja lupasin opetella ratsastamaan ja kerroin tietäväni, että noin helposti ei saa tippua ym.. Anna katsoi minua ivallisesti ja nauroi. Totesi vain, että taisin vähän jäätyä radalla. Ehkäpä se siitä lähtee sujumaan.

Mulla olis tavoitteena esteillä oppia ratsastamaan esteille askeleet hyvin. Sitten haluaisin vielä päästä paremmin hyppyihin mukaan ja säilyttää esteen päällä tasapainon paremmin. Minulla on paino liikaa vasemmalla jalustimella ja siksi Ressu laskeutuu aina vasemmassa laukassa alas. Eli tekemistä riittää, pitäisi ensin saada näistä koottua palapeli ehjäksi.

Tallilla menee muuten ihan kivasti. Olen taas ollut aika pahalla tuulella lähipäivinä... Anteeksi vaan kaikille jotka sen ovat huomanneet. =D Nyt on sapettanut taas niin moni asia, tuntuu välillä niin toivottomalta. Venni ei pysy missään aitauksessa, nyt se joutuu seisomaan tuolla kuratarhassa, koska ei pysy muualla. Onneksi pysyy edes siellä!! Ressukin on alkanut nojailemaan putkia ihan vänkyröiksi ja siltäkin on hitsaukset pettäneet parista kohtaa. Lisäksi tallitytöt on välillä rasittavia, kanat ärsyttäviä, tallipupu täysin idiootti ja kissakin kantaa kilotolkulla vesirottia satulahuoneeseen. Sieltä löytyy siis välillä häntää, toisinaan taas aivonpalasia. Eikä ole kehumista paljon muussakaan touhussa, Vennillä ollut jalassa imppari jo toista viikkoa. Sille olen nyt piikitellyt lääkettä lihakseen joka ilta. Lääkeruiskun käytettyjä piikkejä löytyy joka taskusta, joku luulee mua kohta huumehörhöksi. Onneksi Vennin jalka tuntuu tämän toisen antibioottikuurin myötä jo parantuneen.