Kuolaimet vaihtoon

Olimme eilen Rockyn kanssa maastossa "rennolla hölkkälenkillä". Jouduin pari kertaa pulaan, kun laukassa Rocky ei kuunnellut pidätteitä ja halusi vain laukata lujaa. Yleensä laukka on ollut ihan säädeltävissä myös maastossa. En antanut sille periksi ja laukkasimme sitä tietä edes takas varmaan kymmenen kertaa, välillä harjoittelimme kävelemistä, joka ei myöskään sujunut vaan se oli jotain ihme hössö-käynti-ravi-sekotusta. Uskomatonta - minun niin ihana ja rauhallinen suokki, ja pyh! Saimme naapurin issikoista maastoseuraa harjuun loppumatkaksi, sain sielulleni rauhan, kun oli juttuseuraa ja muuta ajateltavaa. Rocky tosin tunsi olevansa kovin ala-arvoisessa seurassa; pienten kipittävien ponien kanssa, jotka eivät kävelleet riittävän reippaasti. Ai että, kun teki hyvää tuolle taulapäälle!

Marssin tänään oitis Annan luo naapuriin ja sain sieltä muutamat kuolaimet kokeiluun. Anna sanoi, että nyt pitää laittaa kovempaa rautaa suuhun maastoon väliaikaisesti, kun on tällainen vaihe päällä. Rocky ei varsinaisesti ryöstänyt, mutta sai kiskoa jättipidätteillä sahaten ainakin 50 metriä ennenkun laukan sai hallintaan. Sama tunne oli sunnuntaina esteradalla: Ennen estettä sitä mentiin ja toivottiin parasta, omalle ratsastukselle ei paljon jäänyt aikaa. Nyt laitamme siis tuleviin estekisoihinkin vähän noita kolmipaloja kovemmat kalut suuhun :D

Rocky oli tänään tunnilla Iidan kanssa ja kaikki sujui hienosti. Iida on jo sen verran isompi ja taitavampi tyttö, ettei Rocky saa sitä kiskottua ohjilla irti satulasta. Kaikki askellajit sujuivat ongelmitta ja kaikilla oli hauskaa... Ainakin minulla ;)