Mielenkiintoinen maastoreissu

Ajattelin tänään lähteä rennolle maastoreissulle, Rocky yskäsi tänään vain kerran, senkin käytävällä seisoessa. Alkumatka sujui hienosti, lähdimme ratsastustien suuntaan tarkistamaan, että joko se on sulanut. Se oli ihan huippukunnossa, otin siinä ravia ja Tavelan peltotiellä laukkaa. Maantiet ovat ihan kivikovia eikä niillä pysty kuin kävelemään. Matkan kohokohtia oli Rockyn mielestä vesilammikot! Käynnissä niistä mentiin reippaasti yli polskien, etujaloilla vettä kauhoen. Ravissa niiden yli mentiin jättiloikalla ja laukassa vielä suuremmalla loikalla. Ajattelin lähteä harjuun katsomaan joko siellä pääsee menemään, kun latujen kunnossapito oli eilen lopetettu. Minua oltiin varoiteltu, että siellä on petollinen kantohanki eikä hevosella pääse menemään.

No menimpä silti. Kävelin "laukkamäen" ylös ja sen pohja oli aika hyvä, ei upottanut juurikaan. Harjun päällä oli enemmän lunta ja nyt jalat upposi hankeen jo vuohisia myöten. Ajattelin silti olla kääntymättä takaisin ja jatkoin harjun päällä kävelyä. Puolessa välissä kurkkasin alas ja suojat olivat ihan viturallaan. Oli pakko hypätä alas ottamaan ne irti, ettei ne tipu matkanvarrelle. Ajattelin taluttaa loppumatkan paremmalle tielle, kun hanki upotti jo puoleensääreen asti. Kävelimme peräkanaa kauhean jyrkkiä mäkiä, kannoin suojia kädessäni ja Rocky tallusteli tyytyväisenä perässä. Kun olimme laskeutumasta harjusta, alkoi kuulua hirvittävää töminää ja tajusinkin, että olemme harjun toisen puolen laukkamäessä. Siinahan se sieltä laukkasi kaverinsa kanssa Erkillä ja Paronilla. Hekin kääntyivät ympäri, kun kuulivat reissustani. Oikaisin siitä sitten Asemantien kävelytielle ja vihdoinkin olimme "kuivilla vesillä". Laitoin Rockylle suojat jalkoihin ja nolona vilkuilin ympärilleni, kun autoilijat katsoivat touhujani hieman kummissaan. Hyppäsin sitten takaisin satulaan ja kävelin asfalttitietä sata metriä, jotta pääsin kotitielle. Huh mikä reissu!! Laitoin tallilla vielä arnicaa jalkoihin ja selkään.

Nyt ymmärrän, miksi puhutaan, ettei maastoon saa lähteä vieraan hevosen kanssa. Kun tulee tuollaisia "ongelmatilanteita", niin on todella tärkeää, että mukana on luotettava/tuttu kumppani, jonka kanssa pääsee ehjin nahoin kotiin, vaikka muutamien mutkien kautta. Oli kiva huomata, kuinka asentelin suojia autotien varressa, jossa viuhasi rekkoja ohi kauheaa vauhtia ja Rocky osasi juuri silloin käyttäytyä hienosti. Se pysyi myös paikallaan, kun nousin takaisin satulaan keskellä vilkasta iltapäiväliikennettä.

Huomenna Rocky pääseekin pitkästä aikaa lastenratsuksi, kun se tekee tuttuun tapaansa tunteja shettisten mukana jolkotellen tyytyväisenä kenttää ympäri korvat hörössä :)